Puoluekentän mannerlaatat liikahtelevat. Vihreät ovat siirtyneet enemmän vasemmalle kuin SDP lukuun ottamatta joitakin yksittäisiä kansanedustajia. Usko valtion pohjattomaan kassaan on vankkumaton osa vasemmistopuolueiden ideologiaa. Puolue on hyvin tietoinen tästä muutoksesta, mutta harppausta vasemmalle yritetään pehmentää jättämällä talouslinjaukset taka-alalle. Tilanteessa herää väistämättä kysymys, että mikä on tällöin äänestäjien kuluttajansuoja.
Muutos on melkoinen, kun muistellaan miten muutama vuosi sitten vielä vitsailtiin, että vihreät ovat kokoomuksen puisto-osasto. Kuntavaaleista koostettujen arvokarttojen pohjalta on nähtävissä, että liberaalin keskusta-oikeistolaisen ainoa valinta on kokoomus. Linjan muutosta vahvisti osaltaan sekin, että kevään vaaleissa populismin aurinkokuningas Ville Niinistö julisti kokoomuksen vihreiden päävastustajaksi, vaikka entinen puheenjohtaja Osmo Soininvaara varoitteli tunnepopulismin tiestä.
Vihreät ovat pystyneet nostamaan kannatustaan politiikan tutkijoiden mukaan juuri vihreällä populismilla, mikä kuuluu ja näkyy. Mustamaalaaminen faktoista välittämättä, yksinkertaistus ja jatkuva vastakkainasettelu ovat populismin hengitystä. Demareiden hajautuneisuus ja talkoopuheet ovat varmasti antaneet myötätuulta vihreille ottaa vasemmiston ja samalla opposition henkinen johtajuus.
Vihreät ovat tehneet tietoisen valinnan jättämällä talouspuheet taka-alalle, siinä missä vastuunkantajat joutuvat kertomaan ikävän taloudellisen tilanteen. Taloudellista tilannetta ei pääse pakoon katsoo asiaa mistä suunnasta tahansa. Kannatusta on pöhötetty toistaiseksi puhumalla pehmoisesti ja vain mukavista asioista. Vihreät tiedostavat, että taloudesta puhumalla heillä ei ole mitään voitettavaa. Päinvastoin.
Positiivisena huomiona on nostettava, että kokoomuksen tavoin vihreät ovat nostaneet esiin rakenteellisten uudistusten välttämättömyyttä. Perhevapaiden uudistaminen ja yritystukien karsiminen ovat kuuluneet eduskunnan liberaalien puolueiden listalle jo pitemmän ajan. Vihreät pääsevät viimeinkin muuttamaan puheet teoiksi, kun hallitus päätti aloittaa yritystukien karsimisen parlamentaarisen työryhmän voimin.
Vastuunkantajan on otettava vastuunsa myös ikävistä päätöksistä. Pitkän aikavälin taloudelliset ennusteet eivät ole kaunista luettavaa. Ensi vaalikaudella tiukka julkisen talouden tilanne vaatii välttämättömiä arvovalintoja. Muistissa on, että vihreät ovat lähteneet hallituksesta kahdesti, kun päätöksiä on jouduttu todella tekemään. Touko Aallolla on nyt näytön paikka vahvistaa vihreiden poliittisten linjojen ohutta ja osoittaa, että vihreät ovat kykeneviä rakentavaan yhteistyöhön ja vastuunkantoon. Tulevaisuutta ei rakenneta ainoastaan mukavilla valinnoilla ja ympäripyöreillä puheilla.
