Nykymaailmassa on vain kaksi vaihtoehtoa: Meidän vaihtoehtomme, joka on oikea, ja muitten, joka on väärä.
Dikotomioitten maailmaan siirtymisestä syytetään sosiaalista mediaa ja populisteja. Niiden seurana on monilukuinen kanssasyyllisten joukko. Media tarinallistaa maailmaa, koska mediakouluttajat kertovat, että tarinallistaminen on tätä päivää. Ja koska kunnon tarinassa hyvä ja paha taistelevat keskenään, niin harmaan tosielämän kontrasteja on jyrkennettävä ja tarinaa dramatisoitava. Siksi ruokitaan vastakkainasettelua.
Tässä samassa dramatisoitujen tarinoiden maailmassa tarpovat kansalaisilta rahansa kinuavat organisaatiot, kuten Greenpeace. Se ei ole kansalaisjärjestö, koska kansalaiset eivät voi liittyä sen jäseneksi, eivätkä näin voi myöskään vaikuttaa sen toimintaan, mutta draamalla se kerää rahansa kansalaisten taskuista.
Parlamentti äänestää ensi viikolla yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistamisesta. Koko tämän vuosikymmenen loppuun saakka vaikuttavan maatalouspolitiikan asettaminen raiteilleen on huikea työ ja lukuisien poliittisten kompromissien tulos, jossa instituutiot neuvottelevat keskenään ja instituutioiden sisällä jäsenmaat ja poliittiset ryhmät riitelevät, neuvottelevat, tinkivät ja sopivat loputtomilta tuntuvissa tapaamisissa.
Uuteen esitykseen alettiin valmistautua parlamentin oma-aloitemietinnöllä ja komission kuulemisilla jo neljä-viisi vuotta sitten. Runsaat kaksi vuotta on kulunut nyt käsillä olevan esityksen perkaamiseen, muuttamiseen ja muuttuneista sekä muuttamatta jääneistä artikloista sopimiseen. Parlamentin äänestyksen jälkeen on edessä ehkä puolisen vuotta ennen kuin paketti on parlamentin ja jäsenmaiden kesken neuvoteltu valmiiksi.
Parlamentin maatalousvaliokunnalle tehdyn liki 6[nbsp]000:n muutosesityksen jälkeen parlamentin vastuunkantajat EPP, S&D ja RE saavuttivat kompromissin uudistuksen keskeisistä sisällöistä, jolla varmistetaan, että kokonaisuus on viljelijöille, kuluttajille ja ympäristölle mahdollisimman suotuisa ja tasapainoinen kokonaisuus. Suomalaisista näissä ryhmissä ovat kokoomusmepit, demarimepit, keskustamepit ja RKP:n meppi.
Varsinkin ex-liberaaliryhmä RE:ssä on vaihtelevia kantoja ja ryhmän on ollut vaikea asettua tukemaan kompromissia. Neuvottelut jopa katkesivat hetkeksi kun RE:n ex-vihreä ympäristövaliokunnan puheenjohtaja marssi niistä ulos. Ryhmän suomalaismepit ansaitsevatkin täyden tuen puolustaessaan eurooppalaista ruuantuotantoa näiltä draaman mestareilta, jotka iskevät kovimmin heikoimpiin lenkkeihin, kun syyttävät kompromissia likaiseksi.
Siinä tarinassa ei välitetä siitä, että tuleva YMP on ympäristölle parempi kuin mikään aiempi: Maaseututuesta yli kolmannes korvamerkitään ilmasto- ja ympäristötoimille, ykköspilarin suorista tuista 30 prosenttia kohdistetaan ekojärjestelmiin sekä tuotetaan paljon muuta ympäristön kannalta hyvää ja hyödyllistä.
Tarinassa unohdetaan, että nyt saavutettu kompromissi on vihreämpi ja ympäristölle parempi kuin komission alkuperäinen esitys!
Tälläkin kertaa paras on hyvän vihollinen. Jos tasapaino katoaa ja tilanpito muuttuu toivottomaksi liian tiukkojen ehtojen vuoksi, sitä useampi tila luopuu tuotannosta ja sitä enemmän tuontielintarvikkeita Eurooppaan tarvitaan. Ruuantuotanto supistuu, hinnat nousevat, hiilijalanjälki kasvaa, ruokaturvallisuus pienenee. On aina helppo vaatia tiukkoja toimia muilta silloin, kun ei tarvitse itse välittää kustannuksista eikä syy-seuraussuhteista. Iso kuva ei ole toivekuva.
Vihreä maailma muuttuu mustavalkoiseksi.
Pete Pakarinen
