Todellisuudessa, niin kuin hyvin tiedetään, Suomessa ei vaaleissa voi antaa ääntä puolueelle. Äänestäjän on valittava yksi ehdokas. Saman ehdokaslistan ehdokkaitten yhteenlaskettu äänimäärä ratkaisee montako kyseisen listan sisällä eniten ääniä saaneista valitaan eduskuntaan, europarlamenttiin, kunnallisvaltuustoihin ja kenties lähitulevaisuudessa myös maakuntavaltuustoihin.
Valovoimaisilla ehdokkailla on ilmeisen suuri vaikutus puolueiden vaalimenestykseen. Aika usein kuulee valitettavan, että mieluisan ehdokkaan löytäminen tuottaa äänestäjille vaikeuksia.
Henkilövaaliin perustuvassa vaalijärjestelmässä, jolla Suomessa on vankka kannatus, raastavin kilpa käydään vaalipiirien sisällä saman listan ehdokkaiden kesken. Vääntö alkaa jo ehdokkaita valittaessa. Heidän mahdollisuuksiinsa vaikuttaa joskus ratkaisevasti, montako ehdokasta samalta seudulta, samasta ammatillisesta taustasta, sukupuolesta tai ikäryhmästä on jakamassa ääniä.
Edukseen erottuminen on ratkaiseva menestystekijä. Onnistunut markkinointi auttaa siinä. Tähän tarvitaan varoja, joita harvalla ehdokkaalla on itsellään. Rahoittajista on parhaillaan menossa ankara kilpailu. Sidonnaisuuksia ei kuitenkaan saisi syntyä. Vaalirahoituksen julkisuutta on 2000-luvulla lisätty kiitettävästi. Samalla tämä on myös tiukentanut avustushanoja. Julkisuudessa harvemmin muistutetaan, että valtaosa vaalirahoista päätyy kaupallisten medioiden kassaan.
Myös vapaaehtoisista vaalityöntekijöistä, tukihenkilöistä, on kova kysyntä. Usein nopeat voittavat hitaat. Vanhat ystävyydet ovat koetteilla, jos oletettu tukinainen tai -mies onkin ehtinyt lupautua kilpailijan taustajoukkoihin.
Juhlapyhien mentyä, kun koristeet joulukuusesta on riisuttu, alkaa vimmattu kamppailu hyvistä esiintymistilaisuuksista. Vaalipiirin kaikissa kolkissa pitäisi päästä vierailemaan ja jokaisella torilla hytisemään. Halutuinta on ilmainen medianäkyvyys. Television ja radion vaaliohjelmiin ja ajankohtaislähetyksiin pääsee vain harva, mutta sosiaalisessa mediassa voi jokainen esiintyä – edukseen tai haitakseen.
Asioiden nopea omaksuminen, hyväntuulisuus ja kyky ihmisten luontevaan kohtaamiseen ovat menestyvän ehdokkaan armolahjoja. Jos kykenet vakuuttavasti antamaan ihmisille hyvän syyn äänestää juuri sinua, olet voittaja-ainesta.
Kaikki jännitteet eivät purkaudu vaali-iltana. Myös valittujen keskuuteen jää joskus sekä linjaristiriitoja että myrkyllistä henkilökemiaa.
Kaukaa menneisyydestä muistan eduskuntaryhmän, jolla oli tapana tuulettaa railakkaasti paineitaan siihen aikaan tavanomaisissa yritysten ja edunvalvontaorganisaatioiden järjestämissä illanistujaisissa.
Kerran sattui, että kansanedustaja A kiivastui kansanedustaja B:lle siinä määrin, että yritti heittää drinkkilasinsa sisällön tämän kasvoille. B onnistui väistämään, ja juoma lensi kansanedustaja C:n rinnuksille. Sanaakaan sanomatta C käveli baariin, täytti tulppaanilasin, nosti A:n peruukin ja kaatoi konjakin tämän päälaelle.
Nykyään varmaan toimitaan sivistyneemmin. Itse olen ajatellut äänestää ehdokasta, jonka kyynärpäät pysyvät enimmäkseen alhaalla.
