Muuttolintuina sorsat eivät tunnusta maiden rajoja, eikä yksittäinen maa voi siten ratkaista sorsakantojen ongelmia. Hanko kerääkin huhtikuussa rannoilleen lintujen lisäksi vaikuttavan joukon maailman vesilintututkijoita etsimään ratkaisuja sorsakantojen tilanteeseen.
Suomi on merkittävä pesimäalue monille Euroopan sorsille. Rehevien kosteikkojen vesilintukannat ovat arviolta kuitenkin puoliintuneet 30 vuodessa, kun taas karuilla vesistöillä määrät ovat pysyneet vakaina.
Sinisorsakanta on ollut pienessä kasvussa, mutta haapanan jouhisorsan ja tukkasotkan kannat ovat pienentyneet jo pitkään.
Yksi merkittävin vesilintukantojen taantumisen syy on rehevöityminen. Liiallinen rehevöityminen johtaa vesistöjen umpeenkasvuun sekä vesilintujen ravinnon vähenemiseen.
– Rehevöitymisen vaikutuksia pesimäkosteikoilla voidaan estää hoitotoimilla, kuten laidunnuksella ja ruovikon niitolla. Ensin tarvitaan kuitenkin tutkimustietoa siitä, mitkä keinot ovat tehokkaimpia, kertoo akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.
Hangossa 7.–11. huhtikuuta järjestettävään kansainväliseen sorsatutkijoiden Pan-European Duck Symposium -kokoukseen saapuu yli 70 vesilintututkijaa eri puolilta maailmaa.
Sorsakantojen ja elinympäristöjen hoidon lisäksi kokouksessa keskitytään ilmastonmuutoksen vaikutukseen sorsien muuttoon ja talvehtimisalueisiin sekä vesilintujen kestävää metsästystä.
– Vesilinnut ovat merkittävä kansainvälinen luonnonvara ympäri Eurooppaa. Vaikka metsästyksen rooli sorsakantojen viimeaikaisessa taantumisessa näyttäisi olevan vähäinen, ponnistukset metsästyksen oikeaksi mitoittamiseksi ja yhteiseurooppalaisen kannanhoidon aikaansaamiseksi ovat nyt aiempaa tärkeämpiä, toteaa tutkimusprofessori Hannu Pöysä Luonnonvarakeskuksesta.
