Verkkouutiset

Vesa Vihriälä: Työllisyystoimista päättämistä ei voi lykätä

Kriisi on lisännyt rakenteellisen työllisyysasteen nostamisen tarvetta.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Työelämäprofessori Vesa Vihriälän mukaan työllisyystoimista päättämistä ei voi lykätä.

Vasta-aloittanut valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk.) on todennut, että tulevan budjettiriihen yhteydessä on kyettävä päättämään hallitusohjelman mukaisesti toimista, jotka johtavat 30 000 työpaikan syntymiseen.

Lisäksi hallituksen on hänen mukaansa määrä sopia koronakriisin vaatimien varsinaisten sopeutustoimien (menoleikkausten ja veronkorotusten) askelmerkeistä budjettiriihessä, vaikka ne pannaankin toimeen vasta myöhemmin.

Usea vaikutusvaltainen ammattiyhdistysjohtaja on tyrmännyt Vanhasen aikataulun mahdottomana. Perusteita näyttäisi Vihriälän mukaan olevan kolme: (1) aikaa on liian vähän, (2) taloustilanne on epäselvä ja (3) haluttomuus sitoutua mihinkään toimiin, jotka koetaan heikennyksiksi työntekijöille.

Ajanpuute ei ongelma

Ajanpuute voisi olla ongelma, jos päätöksenteossa lähdettäisiin liikkeelle puhtaalta pöydältä.

– Näin ei kuitenkaan ole. Työllisyyttä edistäviä politiikkatoimia on selvitetty vuosien ajan. Tuorein suomalainen monia teemoja käsitellyt kirjallisuuskatsaus julkaistiin kesäkuun alussa, Vihriälä toteaa blogissaan.

Hänen mukaansa toimenpiteet, joilla työllisyyttä voidaan edistää, ovat karkeasti tiedossa, vaikka yksittäisten toimien vaikutusarviot ovatkin tunnetusti epävarmoja.

– Ratkaisut löytyvät asioista, joilla lisätään työvoiman tarjontaa vähentämällä työn ulkopuolella olemisen edullisuutta, nopeuttamalla koulutuksesta valmistumista ja helpottamalla työperäistä maahanmuuttoa, tuetaan työvoiman ammatillista ja alueellista liikkuvuutta, parannetaan työmarkkinoille tulevien osaamista ja työn menettävien uudelleenkouluttautumismahdollisuuksia, tuetaan vaikeasti työllistyvän työvoiman kysyntää yksityiselle sektorille suunnatulla palkkatuella, kehitetään palkanmuodostusta niin, että se tukee työllisyyden säilymistä korkealla tasolla myös taantumissa jne.

Vihriälän mukaan vaikutusarvioiden epävarmuus ei myöskään ole ylivoimainen ongelma. Rakenteellisen (suhdannetilanteesta riippumattoman) työllisyysasteen nostamisen tarve on selvästi suurempi kuin mihin hallitusohjelman välitavoite 30 000 työpaikkaa yltää.

Hallituskauden tavoite oli 60 000, jolla arvioitiin saavutettavan 75 prosentin työllisyysaste vuoteen 2023 mennessä.

– 75 prosenttia vuonna 2023 ei koronakriisin takia luonnollisestikaan ole enää mahdollinen. Mutta tämä ei suinkaan vähennä työllisyysasteen rakenteellisen nousun tarvetta. Päinvastoin, koska julkinen velka kasvaa välittömästi paljon ja julkisen talouden huomattava alijäämäisyys uhkaa muodostua pitkäaikaiseksi, tarvitaan 75 prosenttia korkeampi työllisyysaste julkisen talouden kestäväksi rahoittamiseksi.

– Tästä seuraa, ettei tehdä suurta virhettä, jos välittömästi päätettävät toimenpiteet valitaan ja mitoitetaan niin, että suurella varmuudella yhteisvaikutus on vähintään 30 000 työpaikkaa.

Työllisyystoimia on myös valmisteltu. Hallituksen vuosi sitten nimittämillä 7 työllisyystyöryhmällä, joissa on mukana työmarkkinajärjestöjen edustus, on ollut riittävästi aikaa etsiä yhteisymmärrystä täsmällisistä ratkaisuista.

– Jos ne eivät vuodessa ole tähän kyenneet, toinen vuosi tuskin muuttaa tilannetta. Lisäaika valmisteluun ei ole vakuuttava peruste lykätä päätöksentekoa.

Työllisyystoimet liikkeelle

Vihriälän mielestä talouden täsmällisen tilannekuvan epäselvyys ei liioin ole hyvä syy päätöksenteon lykkäämiseen.

– Kuten edellä todettiin, työllisyysastetta on tarpeen nostaa rakenteellisesti, ts. suhdannetilanteesta riippumattomasti. Tällaiset suhdannetilanteesta riippumattomasti työllisyyttä parantavat toimet vaikuttavat tyypillisesti hitaasti. Tämän vuoksi ne pitäisi saada liikkeelle mahdollisimman nopeasti.

Vihriälän mukaan kolmas peruste olla tukematta hallitusohjelman mukaisia työllisyystoimia, eli työntekijöiden heikennyksiksi kokemien uudistusten välttäminen, ei myöskään ole kovin kaukonäköistä.

Vihriälä korostaa, että työllisyysasteen rakenteellisen nostamisen keskeinen – joskaan ei ainoa – peruste on julkisen talouden rahoitustasapainon parantaminen hyvinvointivaltion rahoituksen varmistamiseksi. Tämä tarve ei katoa minnekään ajan mittaan.

Juuri valmistunut valtiovarainministeriön kestävyysvajearvio vahvistaa kestävyysvajeen sitkeyden, vaikka oletusten muutokset ovat tuoneet arviota hieman pienemmäksi.

– Tarpeesta parantaa julkisen talouden kestävyyttä myös seuraa, että työllisyyttä parantavat toimet eivät voi voittopuolisesti olla sellaisia, jotka aiheuttavat suuria kustannuksia julkiselle taloudelle verrattuna lisätyöllisyyden tuomiin verotuloihin ja esimerkiksi työttömyysturvan menojen pienentymiseen.

Vihriälän mukaan julkista taloutta vähän tai ei lainkaan rasittavat työllisyyttä edistävät toimet merkitsevät usein muutoksia, jotka koetaan kohteeksi joutuvien ihmisten välittömiä etuja heikentäviksi, esimerkkeinä ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston lyhennys tai tason lasku, työttömyysputken poistaminen, työn vastaanottovelvollisuuden kiristäminen, opintotuen ehtojen tiukennus jne.

– On yksinkertaisesti epärealistista olettaa, että työllisyysastetta pystyttäisiin nostamaan julkista taloutta vahvistavalla tavalla ilman tämän tapaisia toimia. Kysymys on pikemminkin siitä, toteutetaanko tällaisia uudistuksia yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa, jotka lieventävät ikävien muutosten vaikutuksia, vai myöhemmin julkisen talouden akuutin kriisin oloissa ilman pehmennyksiä.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)