Amnesty Internationalin Ipsos MORI:lta tilaama kyselytutkimus tarkasteli 18–55-vuotiaiden naisten kokemuksia. Kyselyyn vastasi naista Tanskasta, Italiasta, Uudesta-Seelannista, Puolasta, Espanjasta, Ruotsista, Britanniasta ja Yhdysvalloista. Vastaajia oli yhteensä 4000.
Lähes neljäsosa (23 %) kyselyyn vastanneista naisista kertoi kokeneensa verkkohäirintää ainakin kerran. Jopa 41 prosenttia verkkohäirintää kokeneista vastaajista sanoi, että he olivat verkkohäirinnän takia tunteneet fyysisen turvallisuutensa olleen uhattuna.
Kyselyyn vastanneet naiset kuvailivat itseään joko keskivertoisina tai aktiivisina netin käyttäjinä. Vähän alle puolet verkkohäirintää kokeneista naisista kertoivat häirinnän olleen luonteeltaan seksististä tai naisvihamielistä. Nämä tulokset toistuivat tasaisina kaikissa maissa, joissa kysely tehtiin.
Yli viidesosa häirintää kokeneista naisista oli saanut viestejä, jotka sisälsivät uhkauksia seksuaalisesta tai fyysisestä väkivallasta.
Verkkohäirintää kokeneista naisista 58 prosenttia kertoi häirintään liittyneen rasismia, seksismiä, homofobiaa tai transfobiaa.
Kaikissa maissa, joissa tutkimus tehtiin, 26 prosenttia häirintää kokeneista naisista kertoi, että heistä oli jaettu henkilökohtaista tai henkilöllisyyden paljastavaa tietoa verkossa.
Yli puolet (59 %) häirintää kokeneista naisista totesi häirinnän tekijän olleen heille täysin tuntematon henkilö.
Psykologiset vaikutukset tuhoisia
Häirinnän psykologiset seuraukset voivat olla tuhoisia. Häirintää kokeneista naisista 61 prosenttia kertoi kärsineensä huonosta itsetunnosta tai itseluottamuksen heikentymisestä verkkohäirinnän takia. Nämä tulokset toistuivat samankaltaisina kaikissa maissa, joissa tutkimusta tehtiin.
Yli puolet (55 %) häirintää kokeneista naisista kertoi kärsineensä stressistä, ahdistuksesta tai paniikkikohtauksista. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun naiset olivat kohdanneet verkkohäirintää.
Naisista 83 prosenttia kertoi, että häirintä oli aiheuttanut heille uniongelmia.
Reilusti yli puolet (56 %) häirintää kokeneista naisista kertoi, että verkkohäirintä oli aiheuttanut heille keskittymisongelmia.
Verkkoväkivalta- ja häirintä uhkaavat sanan- ja ilmaisunvapauden oikeuksien toteutumista. Yli kolme neljäsosaa (76 %) verkkohäirintää sosiaalisessa median alustoilla kokeneista naisista muutti tapoja, joilla he käyttävät alustoja.
Naiset muun muassa rajoittivat aiheita, joista he sosiaalisessa mediassa viestivät: 32 prosenttia naisista kertoi, että he eivät enää ilmaisseet mielipidettään tietyistä aiheista.
Jopa yksi neljästä (24 %) verkkohäirintää kokeneista naisista kertoi, että häirintä oli saanut heidät pelkäämään perheensä turvallisuuden puolesta.
Yhteisöpalveluiden kannettava vastuunsa
Naisia, jotka pitivät hallitusten keinoja puuttua häirintään riittämättöminä, oli merkittävästi enemmän kuin naisia, jotka pitivät toimia riittävinä. Tämä tulos toistui kaikissa maissa, joissa tutkimusta tehtiin.
Ruotsissa jopa 57 prosenttia naisista katsoi, että hallituksen toimet olivat riittämättömiä. Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Uudessa-Seelannissa noin kolmasosa naisista piti poliisin toimia verkkohäirinnän kitkemiseksi puutteellisina.
Tutkimus osoitti myös, että monet naiset toivovat yhteisöpalveluilta tiukempia toimia. Vain 18 prosenttia naisista sanoi yhteisöpalvelujen toimien olleen erittäin, melko tai täysin riittäviä.
– Sosiaalisen median palveluntarjoajilla on velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia. Niiden täytyy varmistaa, että palveluja käyttävät naiset saavat harjoittaa ilmaisunvapauttaan pelotta, sanoo Pia Puu Oksanen, joka toimii sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän asiantuntijana Amnestyn Suomen osastossa.
Amnesty muistuttaa, että sanan- ja ilmaisunvapaus suojelee myös ilmaisua, joka saattaa olla loukkaavaa, seksististä tai järkyttävää. Oikeus ilmaisunvapauteen ei kuitenkaan pidä sisällään vihaan tai väkivaltaan lietsomista. Jokaisella ihmisellä on oikeus ilmaisunvapauteen; tähän sisältyy naisten oikeus ilmaista itseään ilman pelkoa väkivallasta tai häirinnästä.
Amnesty vaatii, että yhteisöpalvelujen on varmistettava, että moderoijat koulutetaan tunnistamaan sukupuoleen tai muihin identiteettiin liittyviin tekijöihin perustuvia uhkauksia ja häirintää.
Amnesty International vaatii myös eri maiden hallituksia varmistamaan, että naisiin verkossa kohdistuvaa väkivaltaa ja häirintää ehkäistään tarvittavilla laeilla, linjauksilla, käytännöillä ja koulutuksella. Nämä toimet eivät kuitenkaan saa asettaa suhteettomia rajoituksia sanan- ja ilmaisunvapauden harjoittamiselle.
