Venäjän vallan ytimessä käydään Tatjana Stanovajan mukaan jo nyt odottamattoman kiivasta mittelöä siitä, millaiseksi kunkin henkilökohtainen rooli Vladimir Putinin jälkeen muotoutuu.
Vaikka sisäinen kamppailu ei ole uusi ilmiö sinänsä, Kremlin sisällä vallitsee entistä voimakkaampi keskinäisen kilpailun tuntu, Stanovaja arvioi The Moscow Times -lehden julkaisemassa artikkelissaan.
Stanovaja on entinen Moskovan poliittisen teknologian instituutin tutkimusjohtaja ja Venäjä-analyysiin keskittyneen R.Politik-projektin perustaja.
Pienet konfliktit paljastavat paljon
Vaikka kyse on näennäisesti suhteellisen vähäpätöisisistä kiistoista, ne kertovat Stanovajan mukaan hyvin olennaisista asioista.
– Ne ensinnäkin osoittavat, että korkea-arvoiset virkamiehet tuntevat epävarmuutta tulevaisuudesta. Erittäin rajattua joukkoa mahdollisesti lukuun ottamatta kukaan ei tiedä, mitä maalle on tapahtumassa, kun Putin jättää presidentin tehtävät. Se pakottaa poliitikot taistelemaan olemassa olevista etuoikeuksistaan, jotta heillä olisi enemmän tinkimisen varaa silloin, kun vaikutuspiirejä aikanaan jaetaan, Stanovaja sanoo.
Toinen näkökohta on hänen mukaansa se, että vallitseva epävarmuus tekee keskipitkän aikavälin suunnittelun käytännössä mahdottomaksi – pitkän ajan suunnitelmista puhumattakaan.
– Mieluummin muna tänään kuin kana huomenna, on motto, jonka mukaan Venäjän byrokratia on ryhtynyt elämään.
Samaan aikaan Putinin rooli Kremlin sisäisten ristiriitojen sovittelijana on Stanovajan mukaan kutistunut, eikä edes presidentin oma mielenkiinto sellaiseen enää riitä.
– Kolmanneksi ja mikä kaikkein tärkeintä, sen rajat, mikä on sallittua, ovat laventumassa, hän toteaa.
Arvostetun ulkomaisen investointipankin johtaja voitiin hänen mukaansa nyt pidättää kaikista kielteisistä seurausvaikutuksista huolimatta. Senaattori pidätettiin taannoin kesken parlamentin istuntoa, ja jopa hallituksen ministeri vangittiin, koska tämä uhmasi kaikkivoipana pidetyn öljyruhtinas Igor Setšinin tahtoa, Stanovaja listaa.
– Tämä kaikki on johtanut täysin uuteen poliittiseen ilmapiiriin, joka merkitsee paluuta 1990-luvun tunnelmiin. Vaikka rikollisuuteen ajautumista ei akuutisti tapahdu ja vaikka talouden tila on terveempi, tälläkin kertaa ollaan matkalla kohti perikatoa.
Kreml onkin Stanovajan mukaan etenemässä kohti tilannetta, jossa kaikki käyvät sotaa kaikkia vastaan.
