Presidentti Vladimir Putin on käynnistänyt Venäjän hallintokoneiston uudistamisen varmistaakseen sen selviytymisen vuonna 2024 tapahtuvasta vallanvaihdosta ja pönkittääkseen samalla henkilökohtaista asemaansa. Hallitseva eliitti voidaan politiikan tutkija Tatjana Stanovajan mukaan jaotella viiteen ryhmään, joista eräiden välille saattaa puhjeta kiivas ideologinen taistelu.
– On lähes varmaa, että Putin ei asetu ehdolle presidentiksi vuonna 2024, jolloin hänen nykyinen kautensa päättyy. Hän ei silloin tyydy vain tukemaan valitsemaansa seuraajaa presidentin paikalle, vaan annostelee uudelleen presidentin ja parlamentin valtaoikeudet sekä muotoilee uuden roolin itselleen, Venäjän sisä- ja ulkopolitiikan analyysiin keskittynyttä R.Politik-projektia johtava Stanovaja kirjoittaa Moskovan Carnegie -keskuksen julkaisemassa artikkelissa.
Ulkopuolisen on Stanovajan mukaan vaikea hahmottaa Venäjän todellista hallintotapaa muun muassa siksi, että viralliset hallintorakenteet ja epämuodolliset poliittiset suhteet eivät usein käytännössä kohtaa. Käynnissä olevaa muutosprosessia ja sen heijastuksia Venäjän sisä- ja ulkopolitiikkaan hän kehottaa tarkastelemaan viiteen eliittiryhmään perustuvan luokittelun kautta.
Ryhmistä ensimmäistä – presidentin sisärengasta – Stanovaja kutsuu Putinin seurueeksi. Se muodostuu Putinin henkilökohtaisesta sihteeristöstä ja federaation suojelupalvelun (FSO) korkeista upseereista, jotka palvelevat Kremlin henkivartijoina.
– Kun katsotaan eteenpäin, tämä ryhmä toiminee Putinin henkilökohtaisena turvallisuusosastona hänen jätettyään presidentin tehtävät. Sen jälkeen ryhmä seuraa häntä hänen uuteen asemaansa, joka viimeaikaisten tapahtumien valossa saattaa olla uusimuotoisen valtakunnanneuvoston johtajan paikka.
Ystävät väistyivät vallan ytimestä
Toinen eliittiryhmä ovat Stanovajan mukaan Putinin ystävät ja kumppanit.
– Nämä ihmiset seisoivat hänen rinnallaan, kun hän nousi vuonna 2000 valtaan ja hänen oli syrjäytettävä [Boris] Jeltsinin kauden eliitti, hän sanoo.
Kahdessa vuosikymmenessä Putin on tehnyt useimmista tämän ryhmän jäsenistä eräänlaisia valtion oligarkkeja. He ovat saavuttaneet vaurautta ja vaikutusvaltaa, mutta samalla etääntyneet hallinnosta.
– Vastoin laajalle levinnyttä käsitystä, jonka mukaan tämä ryhmä dominoisi päätöksentekoprosessia, he keskittyvät yhä enemmän puolustamaan ja edistämään omia liiketoiminnallisia intressejään. Putinin näkökulmasta nämä intressit ovat toisinaan ristiriidassa valtion edun kanssa, Stanovaja toteaa.
Ystävien ja kumppanien tilalle Putin nostaakin hänen mukaansa yhä useammin poliittisia teknokraatteja, jotka muodostavat kolmannen eliittiryhmän. Teknokraatit ovat järjestelmän työhevosia, jotka toimivat sen vakauttajina ja toimeenpanevat käytännössä hallituksen linjauksia. Heihin lukeutuvat Stanovajan mukaan muun muassa puolustusministeri Sergei Šoigu, ulkoministeri Sergei Lavrov, valtiovarainministeri Anton Siluanov ja keskuspankin pääjohtaja Elvira Nabiullina.
– Kukaan näistä hahmoista ei menettänyt asemaansa tammikuisessa salkkujen kierrätyksessä, mutta kukaan heistä ei myöskään ole korvaamaton.
Suojelijat ja silovikit
Neljättä eliittiryhmää Stanovaja kutsuu suojelijoiksi.
– Näiden suojelijoiden tunnusmerkki on se, että he jakavat konservatiivisen, salaliittoteoreettisen ja länsivastaisen ideologian, puhuvat sortavamman politiikan puolesta ja käyttävät aggressiivista retoriikkaa. Heitä ei pidä sekoittaa silovikeihin – kapeampaan asevoimia sekä turvallisuus- ja oikeuselimiä valvovaan kapeampaan ryhmään, Stanovaja sanoo.
Suojelijoihin lukeutuvat hänen mukaansa muun muassa ulkomaantiedustelun (SVR) johtaja Sergei Naryškin, valtion tutkintakomitean johtaja Aleksandr Bastrykin, turvallisuusneuvoston sihteeri Nikolai Patrušev ja duuman puhemies Vjatšeslav Volodin.
– Heidän ideologiansa asema virallisissa puheenvuoroissa ja poliittinen vaikutusvaltansa ovat vahvistumassa. Putinin neljännen presidenttikauden aikana on koettu vahvistuva liittosuhde silovikien ja antiliberaalien suojelijoiden välillä tavoitteenaan nykyistä konservatiivisemman ja alistavamman hallinnon rakentaminen, Stanovaja arvioi.
Viidennen eliittiryhmän Stanovaja nimeää toimeenpanijoiksi. Kyse on ihmisistä, joilla ei ole Putinille mitään henkilökohtaista arvoa. Heidän asemansa on kuitenkin suhteellisen turvattu niin kauan kuin he välttyvät tekemästä merkittäviä virheitä. Tähän ryhmään lukeutuvat hänen mukaansa noin puolet varapääministereistä, lähes kaikki riviministerit sekä valtaosa kuvernööreistä ja tuomareista.
Kohti sisäisiä konflikteja
Käsitystä, jonka mukaan Vladimir Putinin ympärillä olisi yksi yhtenäinen eliitti, on Tatjana Stanovaja pitää vääränä ja aikansa eläneenä.
– Todellisuudessa Venäjän eliitistä on tulossa yhä sirpaloituneempi ja konfliktien ravistelema. Konflikteja ei synny vain vaikutusvaltaan ja omistukseen liittyvistä kysymyksistä, vaan niillä on myös ideologinen luonne. Tämä muodostaa erittäin vakavan haasteen Putinille, sillä hän on johdattanut hallinnon tilanteeseen, jossa eliitin äänekkäin ja aktiivisin osa on osoittautunut radikaalimmaksi kuin hän itse, Stanovaja sanoo.
– Mitä enemmän vastakkainasettelua ulkoisessa ympäristössä on ja mitä jyrkempiä kantoja hallitus ottaa suhteessa länteen, sitä enemmän poliittista etua suojelijoiden ryhmä saa – samoin moraalista oikeutusta vaatimuksilleen ruuvien kiristämisestä ja leppymättömästä taistelusta ulkoisia ja kotimaisia uhkia vastaan, hän toteaa.
Venäjän sisäinen tilanne saattaa hänen mukaansa luoda edellytykset myös uuden, Putinista riippumattoman eliitin nousulle.
– Tämän vaihtoehtoisen ytimen muodostaisi todennäköisimmin sama teknokraattisten uudistajien luokka, jonka jäsenillä on kokemusta palvelusta Putinin hallinnossa ja ovat menettäneet sitä koskevat harhakuvitelmansa, Stanovaja arvioi.
