Ulkoministeriön erikoistutkija Sinikukka Saaren mukaan Venäjän presidentinvaaleissa toistuu sama kaava jokaisella kerralla.
– Mustamaalaus, erilaiset huhut ja epäluottamus kaikkia uusia toimijoita kohtaan ovat käytännössä tapa, jolla Venäjän poliittista kenttää hallitaan. Vaihtoehtoja saattaa muodollisesti olla, mutta kukaan ei usko niiden olevan todellisia, Sinikukka Saari kirjoittaa Ylen kolumnissaan.
Venäjän presidentivaalien ensimmäinen kierros järjestetään maaliskuussa.
– Tätä kisaa ei voi voittaa: joko ehdokas ei pääse ääneen valtamediassa ja jää täysin tuntemattomaksi, tai jos pääsee, ehdokasta ei pidetä todellisena vaihtoehtona. Feikkiehdokkaina pidettyjen seassa on kuitenkin yksi – ei ehkä täydellinen mutta kiistatta todellinen ehdokas: Vladimir Putin.
Saaren mukaan Moskovan ja Pietarin muutosta kaipaavat, hyvin toimeentulevat kansalaiset tukevat usein presidenttikisasta epäreilusti diskattua Aleksei Navalnyia. Muualla maassa ongelmiin haetaan useimmiten ratkaisua – samoin kuin 100 vuotta sitten – kommunisteista.
Vuodesta 1993 kommunistisen puolueen johdossa on ollut Josif Stalinin saavutuksia arvostava moninkertainen presidenttiehdokas Gennadi Zjuganov.
Saaren mukaan näissä vaaleissa kommunistinen puolue kuitenkin yllätti valitsemalla presidenttiehdokkaakseen kaupallisesti hyvin menestyneen maatilan – Leninin sovhoosin – johtajan Pavel Grudininin.
– Kuitenkin pian sen jälkeen kuin Grudinin oli hyväksytty presidenttikisaan ja hän oli esiintynyt televisiossa, alkoi spekulointi kaduilla ja lehtien sivuilla. Monet uskovat että Grudinin on Putinin juonessa mukana – eihän ehdokkuutta tai televisioaikaa olisi muuten kai myönnetty.
Saari korostaa, että tämän teorian mukaan Grudininin halutaan saavan Navalnyin kannattajien ääniä ja lisäävän näin yleistä äänestysprosenttia. Navalnyi on pyytänyt kannattajiaan boikotoimaan vaaleja.
Saaren mukaan täysin sama spekulaatiokuvio on hyväksytty lähes kiistattomana totuutena myös Navalnyin entisen liittolaisen, toimittaja Ksenia Sobtshakin kohdalla.
– Grudininia käsittelevät jutut valtamediassa muuttuivat myös nopeasti mustamaalaaviksi. Jutuissa kerrottiin kuinka johtaja ansaitsee vuodessa yli 20-kertaisesti sen, mitä hänen työläisensä ansaitsevat, ja kuinka Grudinin on piilotellut rahojaan ulkomaisilla tileillä.
– Nämä huhut viittaavat kahteen eri suuntaan, mutta kumpikin toimii Grudininia vastaan ja vahvistaa häneen kohdistuvaa epäluottamusta. Joko hän on sätkynukke tai kelmi – tai kenties molempia.
