X
SULJE MAINOS
Kokoomus kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä. LEHTIKUVA / Jussi Nukari / pfp 2003

”Venäjän kehitys katastrofisella ladulla, Suomi Natoon ehdottomasti”

Kokoomuksen Petri Sarvamaa aloittaisi Nato-jäsenyyden valmistelun heti. SDP:n Eero Heinäluoma pitää nykyistä linjaa hyvänä.

Verkkouutiset pyysi kokoomuksen europarlamentaarikko Petri Sarvamaata ja SDP:n europarlamentaarikko Eero Heinäluomaa arvioimaan Venäjän ja EU:n kiristyneitä välejä sekä Suomen turvallisuuspoliittista tilannetta.

Venäjän ja EU:n suhteet ovat viime aikoina huonontuneet merkittävästi venäläisen oppositioaktivisti Aleksei Navalnyin myrkytyksen, kiinnioton ja tuomion takia. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov totesi viime viikolla, että Venäjä on valmis katkaisemaan suhteensa Euroopan unioniin, jos Venäjää vastaan asetetaan sellaisia pakotteita, jotka ovat riski maan taloudelle. Venäjän presidentti Vladimir Putinin lehdistöpäällikkö Dmitri Peskov totesi myöhemmin, että Venäjä ei kuitenkaan haluaisi katkaista välejään EU:hun.

Venäjän ja EU:n kiristyneiden välien ohessa julkisuudessa on virinnyt jälleen keskustelu Suomen Nato-jäsenyydestä. Esille on noussut myös Ylen joulukuussa 2017 järjestämä presidentinvaalitentti, jossa tasavallan presidentti Sauli Niinistö kertoi kannastaan Nato-jäsenyyteen:

”Jos spekuloida täytyy, niin jos kävisi niin, että syystä tai toisesta Venäjän ja Euroopan unionin välit kriisiytyisivät, jolloin Venäjä alkaisi ymmärtää, että Euroopan unioni ja sen jäsenmaat, Suomi mukaan lukien, on samanlainen vihollinen kuin Nato, niin silloin jos me joutuisimme tällaiseen tilanteeseen jolloin me tavallaan olemme sen leiman otsaamme saaneet – se on siihen lyöty – niin silloin me joutuisimme kyllä miettimään minusta hyvin vakavasti Nato-jäsenyyttä, jos se etu, joka meillä tavallaan tällä hetkellä on, olisi menetetty”, presidentti Niinistö totesi reilut kolme vuotta sitten.

Käännekohta EU:n ja Venäjän väleissä

Viitaten presidentti Niinistö parin vuoden takaiseen lausuntoon, ovatko Venäjän ja EU:n välit nyt kiristyneet kuvatun lailla?

Sarvamaa: ”Borrellin vierailu oli käänteentekevä hetki EU:n ja Venäjän väleissä. Periaatteessa viime aikoihin asti pehmeämmän linjan kannattajien oli mahdollista väittää, että Venäjä on avoin rakentavalle suhteelle Euroopan kanssa. Nyt on selvää, että se ei sitä ole. Venäjän ja EU:n väliset suhteet ovat pohjamudissa.

Ihannemaailmassa Venäjä voisi olla hyvin käyttäytyvä kansainvälisen yhteisön jäsen. Valitettavasti sellaista Venäjää ei ole olemassa. Sen sijaan Venäjä on maa, joka valitsee tarkoituksellisesti vastakkainasettelun kumppanuuden sijasta. Tämä on tunnustettava EU:ssa ja sen pääkaupungeissa. EU:n harjoittama rauhoittelupolitiikka ei todistetusti ole toiminut, sillä Venäjä kunnioittaa vain voimaa ja selkeitä toimia. EU:n Venäjä-politiikan suuntaa on aika päivittää isolla kädellä ryhdikkäämpään suuntaan.”

Heinäluoma: ”Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa vakaudella ja ennustettavuudella on erityinen merkityksensä. Jokainen valtio lähtökohtaisesti toivoo, että erityisesti naapurit toimisivat ennustettavasti ja vakaasti. Tämä on meidän suomalaistenkin toive omille naapureillemme. Sama johdonmukaisuuden ja ennustettavuuden vaade on kohtuullista laittaa myös omille toimillemme.

EU:n ja Venäjän suhteet ovat vaikeassa vaiheessa, mutta suhteiden ongelmat eivät ole ensi sijassa sotilaallisia eivätkä ne myöskään ratkea sotilaallisin keinoin tai sotilasliittojen toimesta.”

”Uuspapistoa ei tarvita sananselityksessä”

Pitääkö Venäjä EU:ta ja sen kautta Suomea Naton kaltaisena vihollisena, ja pitäisikö Suomen vakavasti harkita Nato-jäsenyyttä?

Sarvamaa: ”Venäjä on itsensä pahin vihollinen. Ilman mitään viholliskuvia voi sanoa sen, että Suomen Nato-jäsenyyden valmistelu ei ala koskaan, jos sitä ei aloiteta. Suomen tulisikin ehdottomasti liittyä Natoon, sillä Venäjän kehitys on demokraattisen ja kansainväliseen sopimuspohjaiseen maailmaan uskovan pienen maan kannalta katastrofisella ladulla ja myös turvallisuuspoliittisesti erittäin uhkaavaa. Sisäpoliittiset epävakaudet voivat kanavoitua nopeastikin ulkopoliittiseksi aggressioksi, ja toisaalta aggressiivisella ulkopolitiikalla pyritään pelastamaan sisäpoliittisia epäonnistumisia.”

Heinäluoma: ”Suomen turvallisuuslinja toimii tällä hetkellä hyvin enkä näe siinä suuria muutostarpeita. Suomi nojaa aktiiviseen ulkopolitiikkaan ja aitoon vakauspolitiikkaan. Kehitämme omaa puolustustamme ja sitä tukevaa verkostoituvaa yhteistyötä pysyen kuitenkin sotilasliittojen ulkopuolella. Eniten omaa asemamme määrittää nyt ja tulevaisuudessa jäsenyys Euroopan unionissa.

Navalnyin vangitsemisella ja Suomen NATO-jäsenyydellä en näe kyllä kovin vahvoja yhteyksiä. Mitä taas presidentti Niinistön pohdintoihin tulee, en ole mikään henkilö niitä selvittämään tai tulkitsemaan. Eiköhän tuo presidentti Koiviston aikainen periaate ole paras: jokainen presidentti tulkitsee itse sanomisensa eikä mitään uuspapistoa sananselityksessä tarvita.”

Ruotsin Nato-ovi raollaan

Suomessa vaihtuu presidentti vuonna 2024. Pidätkö realistisena, että Suomi ja Ruotsi hakisivat yhdessä Nato-jäsenyyttä seuraavan presidenttikauden aikana?

Sarvamaa: ”Pidän realistisena. Ruotsissa on jo avoimesti avattu Nato-ovi enemmän kuin raolleen, kun Nato-optio virallistettiin joulukuussa Ruotsin valtiopäivien äänestyksessä.”

Heinäluoma: ”Suomen ja Ruotsin Nato-suhteet kehittyvät käytännönläheisen yhteistyön kautta. Suomessa Nato-jäsenyyttä kannattavat kokoomus ja RKP, Ruotsissa porvariallianssi. Molemmissa maissa sosialidemokraattiset puolueet ovat tyytyväisiä nykyisiin turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihin, eivätkä näe perusteita sotilasliiton kuulumiselle. Mieluummin kehitetään käytännönläheistä yhteistyötä Naton kanssa kuin hakeudutaan jäseneksi. Ja aivan erityisesti molemmat sosialidemokraattiset puolueet haluavat edelleenkin viedä eteenpäin maiden kahdenkeskistä yhteistyötä.

En siis näe, että kummankaan maan Nato-suhde olisi lähivuosina muuttumassa. Molemmissa maissa jäsenyyteen tarvittaisiin laajaa, hallitus-oppositio-rajat sekä ylipäänsä puoluerajat ylittävää yhteistyötä. Suomessa varmaankin Natosta kyllä keskustellaan seuraavien presidentinvaalien yhteydessä. Kokoomushan näyttää jo tehneen päätöksen, että puolueen seuraavan presidenttiehdokkaan pitää sitoutua edistämään Nato-jäsenyyttä. Vastaavanlaisia ehtoja en ole nähnyt muiden puolueiden asettaneen tuleville ehdokkailleen.”

Venäjä kääntynyt sisäänpäin

Miten vakavana pidät Lavrovin väläyttämää välien katkaisua EU:n kanssa ja mitä siitä voi seurata?

Sarvamaa: ”Lavrovin lausunto oli ulkoa tarkastellen käsittämätön ottaen huomioon EU:n ja Venäjän välisen kaupankäynnin ja myös venäläisten halukkuuden matkustaa, asua ja opiskella EU-alueella. Toisaalta se palvelee nimenomaan Venäjän sisäpolitiikkaa. Venäjän on kuitenkin ymmärrettävä oman toimintansa seuraukset, sillä kaikkea ei voi laittaa EU:n syyksi. Venäjän syntilistalta löytyvät muun muassa Krimin valtaus, vaaleihin sekaantuminen, poliittiset murhayritykset, epävakauden kylväminen ja kyberhyökkäykset. Tällaisen hallituksen kanssa olemme tekemisissä.

Edes muodollinen dialogi on kuitenkin aina parempi kuin täydellinen välirikko. Tällainen voi kuitenkin tapahtua, mikäli EU asettaa uusia sanktioita Venäjälle, mitä pidän myös todennäköisenä. Välien katkaisua ei kuitenkaan tarkemmin määritelty, joten kyseessä voi olla jonkinlainen näyttävä toimenpide, joka palvelee enimmäkseen sisäpoliittisia tarkoituksia.”

Heinäluoma: ”Venäjä on kääntynyt nyt voimakkaasti sisäänpäin ja tämä kehityssuunta ei hetkessä muutu. Venäjä näyttää arvoissa kulkevan kauemmaksi eurooppalaisesta yhteydestä ja tämä on aito ongelma Venäjän eurooppalaisille naapureille ja koko EU:lle. Venäjä ei kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi hylännyt eurooppalaisille tärkeitä yhteistyörakenteita kuten Etyj-järjestöä, Euroopan neuvostoa tai sen yhteydessä toimivaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta. Ulkoministeri Lavrovin taannoisen haastattelun jälkeenkin presidentti Putinin tiedottaja korosti, että Venäjä ei halua katkaista suhteitaan Euroopan unioniin vaan toivoo suhteiden kehittyvän.”

Ristiriitainen Nord Stream

Millä konkreettisilla keinoilla EU voisi pyrkiä vaikuttamaan Venäjän oikeusvaltion vastaisiin toimiin?

Sarvamaa: ”EU:lla ei ole käytössään mitään salaista arsenaalia Venäjän suhteen, sillä mahdollisuudet vaikuttaa suuren itsenäisen valtion sisäisiin toimiin ovat rajatut, vaikkakin ne olisivat oikeutettuja ihmisoikeuksien kannalta. EU voi kuitenkin asettaa kovempia pakotteita esimerkiksi vastuullisille henkilöille, sekä päättää yhdessä lopettaa ristiriitaisen Nord Stream 2 -putkihankkeen. Pakotteilla ei voida pysäyttää Venäjän toimia, mutta sen nopeutta esimerkiksi kehittää sotilaskapasiteettiaan ja laajentaa aggressioita Ukrainassa pystytään näin rajoittamaan.

Toisaalta EU unohtaa jakautuessaan helposti oman valtansa: 450 miljoonan ihmisen unioni on bruttokansantuotteeltaan yhdeksän kertaa Venäjää suurempi. Myös EU:n sotilasmenot ovat kolminkertaiset Venäjään nähden. Venäjä on kuitenkin motivoitunut käyttämään valtaa siellä missä sitä löytyy, kun taas EU:lla on vaikeuksia mobilisoida itseään toimimaan joukkueena.”

Heinäluoma: ”Ukrainan tapahtumat ja Krimin liittäminen Venäjään ovat tuoneet EU-Venäjä-suhteisiin selvästi pitkäaikaista säröä. Minskin sopimuksen toteuttaminen on ainut tie eteenpäin ja sen mukaisia toimia täytyy peräänkuuluttaa kaikilta ja erityisesti Venäjältä.

Suomi on toiminut ansiokkaasti dialogin ylläpitämiseksi ja saanut tässä arvostusta ja tunnustusta kaikilta. Dialogin korostaminen ei ole ottanut mitään pois EU-yhteydestämme, päinvastoin. Suomi on osaltaan toiminut niin, että olemme osa ratkaisun hakemista, emme osa ongelmaa. Tällä linjalla on hyvä jatkaa.”

LUE MYÖS:

Jukka Tarkka: Venäjä on varautunut sotilaallisesti Nato-Suomeen

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt