Venäjän johto katsoo maansa olevan tosiasiallisesti sotatilassa Yhdysvaltoja vastaan, Moskovan Carnegie-keskuksen johtaja Dmitri Trenin arvioi. Hän torjuu tulkinnat maiden välisestä uudesta kylmästä sodasta ja puhuu mieluummin hybridisodasta.
Trenin kirjoittaa hybridisota-sanan erisnimenä, isolla alkukirjaimella.
– Meneillään oleva hybridisota on ennen kaikkea Venäjän ja Yhdysvaltain välinen, maailmanjärjestystä koskeva konflikti. Se ei johdu väärinkäsityksestä tai virhearviosta, vaan pikemminkin päinvastoin: Venäjä tavoittelee tiettyä laskelmoitua lopputulosta, hän sanoo.
Kremlillä on hänen mukaansa joukko tavoitteita, jotka ulottuvat Venäjän globaalin suurvalta-aseman palauttamisesta Naton laajentumisen estämiseen ja Ukrainan säilyttämiseen puskurivyöhykkeenä Venäjän ja läntisen puolustusliiton välillä.
Vaikka helmikuussa 2014 alkaneen hybridisodan mittakaava on olennaisesti vaatimattomampi kuin kylmän sodan, panokset ovat Treninin mukaan silti kovat.
– Kremlille kyse on henkiinjäämistaistelusta, hän sanoo.
– Aluksi Moskova uskoi, että tämä konflikti olisi lyhytaikainen ongelma. Nyt se kuitenkin vaikuttaa pitkittyvän alun perin oletetusta, ja voi olla, että sen ratkaiseminen vie kokonaisen sukupolven ajan.
Hybridisodalle on Treninin mukaan ominaista strategian ja taktiikan välisten perinteisten erojen katoaminen. Myös sotaan osallistuvien toimijoiden kirjo on nyt laajempi kuin kylmän sodan aikana: hybridisotaa käyvät niin hallitukset, ylikansalliset yritykset kuin jopa yksittäiset ihmiset. Taloudellisilla keinoilla ja informaatioympäristössä tapahtuvalla vaikuttamisella on tässä keskeinen rooli.
– Kuten edeltäjänsä, myös hybridisota on sotaa rauhan aikana. Kansallisilla vallanpitäjillä on kuitenkin vielä aiempaa suurempi velvollisuus minimoida omien tappioiden määrä – mieluiten nollaan.
”Transponderit eivät yksin riitä”
Hybridisodalla ei toistaiseksi ole minkäänlaisia yhdessä sovittuja sääntöjä. Asetelma muistuttaa siinä mielessä pikemminkin 1950-luvun alkua kuin 1970-luvun kylmää sotaa, Dmitri Trenin huomauttaa.
Vaara, että vastakkainasettelu johtaa sotilaalliseen eskalaatioon, on Treninin mukaan nyt aiempaa suurempi, sillä Venäjä kompensoi suhteellista heikkouttaan pelaamalla kovemmin panoksin. Tämä koskee hänen mukaansa muun muassa lentoturvallisuutta, johon myös presidentti Sauli Niinistö on useaan otteeseen viitannut.
– Venäläislentäjät, jotka operoivat Venäjän alueen tuntumassa, saavat ilmeisesti ottaa suurempia riskejä torjuakseen USA:n ja Naton sotilaskoneita. Mitä lähemmäs Venäjän rajoja läntiset koneet lentävät, sitä lähemmäs niitä venäläiskoneet tulevat, hän sanoo.
Sitoutuminen transponderien eli toisiotutkien käyttöön ei Treninin mukaan yksin riitä ratkaisuksi.
– Ainoa tie ulos tästä tilanteesta on yhteisymmärrys hermopelin ja akrobaattisten taitojen testaamisen lopettamisesta. Osapuolten tulisi sen sijaan toimia tavalla, jossa kumpikaan ei provosoi toista. Tämä voisi olla ensimmäinen ja suhteellisen helppo keino sotilaalliseen de-eskalaatioon.
Yksittäisten välikohtausten ehkäisemisen ohella tarvitaan Treninin mukaan myös luotettavaa ylätason keskusteluyhteyttä. Alkujaan yhteistyöelimeksi tarkoitettu Nato-Venäjä-neuvosto voisi hänen mielestään saada tässä uuden tehtävän. Myös maiden asevoimien ylimmän johdon säännöllisillä tapaamisilla olisi eskalaation välttämisessä oma tärkeä roolinsa.
Voidaanko kuuma sota välttää?
Hybridisota on Dmitri Treninin arvion mukaan vasta varhaisessa vaiheessa.
– Vaikka luottamus Venäjän ja Yhdysvaltain sekä Venäjän ja Euroopan välillä ei ole palautettavissa vuosikausiin, epäluottamuksen astetta voitaisiin hieman vähentää rehellisellä vuoropuhelulla, jossa molemmat osapuolet ilmaisevat päämääränsä ja huolenaiheensa, Trenin hahmottelee.
Ensimmäiseksi ei kannattaisi hänen mukaansa tavoitella yhteisymmärrystä, vaan pikemminkin tunnustaa vallitsevat erimielisyydet.
– On kuitenkin muistettava, että mikään vuorovaikutuksen ja yhteistyön määrä ei muuta Yhdysvaltain ja Venäjän suhteiden nykyistä vastakkainasettelulle perustuvaa luonnetta eikä palauta entistä kumppanuutta Venäjän ja Euroopan unionin välille, hän sanoo.
– Kylmä sota kesti neljä vuosikymmentä. Hybridisodalla tulee vasta neljäs vuotensa täyteen, mutta ei sekään ei ikuisesti tule jatkumaan. Kylmän sodan merkittävin saavutus oli sen pitäminen kylmänä. Vahingossa tai virhearvion seurauksena syttyvän kuuman sodan välttäminen on keskeinen nykyisiin hybridisotureihin kohdistuva vaatimus.
Dmitri Treninin kirjoitus Moskovan Carnegie-keskuksen verkkosivuilla on luettavissa kokonaisuudessaan tästä linkistä.
