Venäjän väitetään harjoitelleen vuonna 2017 ensimmäistä kertaa kolmivaiheista sotasuunnitelmaa Nato-maita vastaan.
Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisussa nostetaan esiin liettualaisen tutkija Daivis Petraitisin analyysi, jonka mukaan julkisuuteen kerrotut tiedot antoivat rajoitetun ja harhaanjohtavan kuvan Zapad-harjoituksen sisällöstä ja päämääristä.
Virallisen version mukaan noin 12 700 Venäjän ja Valko-Venäjän sotilasta harjoitteli puolustuksellista ja terrorisminvastaista toimintaa tavalla, joka ei liittynyt alueen maantieteelliseen turvallisuustilanteeseen. Lähtökohtatilanne oli tulkittavissa ”värivallankumouksen” alkuvaiheeksi, jossa ulkopuolelta tuetut voimat pyrkivät aiheuttamaan epävakautta maiden alueella.
Raportin kirjoittanut Vladimir Panschin toteaa, että tilanteeseen nähden sjoukkojen voimankäyttö ja taistelutoiminnan laatu olisi ollut rajusti ylimitoitettua ja tarkoitukseen sopimatonta.
– Kaiken julkisuudessa olleen tiedon perusteella uskottavampi harjoitusskenaario oli se, että Zapad-2017-harjoituksessa Venäjä ja Valko-Venäjä harjoittelivat perinteisin asein käytyä sodankäyntiä puolustusliitto Naton joukkoja vastaan, Panschin kirjoittaa.
Harjoitukseen osallistuneiden yksiköiden määrän on väitetty olleen todellisuudessa huomattavasti suurempi, jopa 40 000 — 100 000 sotilasta.
Vastustaja uhkaillaan neuvottelupöytään
Zapadissa asevoimat simuloivat muun muassa raskasta elektronista häirintää ja kyberhyökkäyksiä. Myös keskisen teollisuusalueen ja Moskovan alueen ilmapuolustus nostettiin täyteen taisteluvalmiuteen. Venäjän ja Valko-Venäjän viestijoukot rakensivat lisäksi noin tuhannen kilometrin radioreleyhteyden, jonka kautta komentopaikkojen välillä pystyttiin siirtämään suuria määriä tietoja salatulla yhteydellä.
Joukkojen uudelleenryhmittymistä suojattiin uuden sukupolven TDA-3-savutusajoneuvoilla, jotka levittivät visuaalista ja infrapunatarkkailua estävän aerosolipeitteen 10 000 neliömetrin alueelle. Yksiköt harjoittelivat myös toimimista joukkotuhoaseiden käytön jälkeisessä tilanteessa.
Daivis Petraitis on tutkimuksensa pohjalta vakuuttunut siitä, että operaatio koostuu yhteensä kolmesta vaiheesta. Aluksi Venäjän asevoimat toteuttavat yllätyshyökkäyksen sillanpääasemien hankkimiseksi ja vakauttamiseksi. Vaiheen arvioidaan kestävän viikosta muutamaan viikkoon.
Tämän jälkeen saavutettu sotilaallinen menestys pyritään varmistamaan, minkä lisäksi konfliktin lopettamiseksi tarjotaan diplomaattista ratkaisua. Toinen osapuoli yritetään saada harkitsemaan taistelujen tarpeellisuutta uhkaamalla ydinaseiden käytöllä.
Muutaman kuukauden jälkeen seuraa taukovaihe, jonka aikana Venäjän sotilaallinen aktiviteetti laskee. Tauon aikana puolustusasemiin siirtyneitä joukkoja huolletaan ja täydennetään.
Viimeistä, kolmatta vaihetta harjoiteltiin Petraitisin mukaan mahdollisesti ensimmäistä kertaa vuonna 2017. Sen yhteydessä Venäjän puolustuksen romahtaminen pyritään estämään valtion kaikilla voimavaroilla, myös ydinaseilla.
