X
SULJE MAINOS
Kremlin torni Moskovassa. LEHTIKUVA / AFP Kirill Kudryavtsev

Venäjällä esitetään Ukrainan suomettamista

Asiantuntijan mukaan Kreml näkee vaihtoehdoiksi suomettumisen tai sodan.

Vaikutusvaltainen venäläinen ulko-ja turvallisuuspolitiikan kommentaattori Fjodor Lukjanov esittää ”suomettumisen” käsitteen määrittelemistä uudelleen. Lukjanov pohtii asiaa Venäjän ja länsimaiden suhteita ja Ukrainan tulenarkaa tilannetta koskevassa kirjoituksessaan.

Hänen mukaansa suomettuminen antaisi maalle mahdollisuuden ”säilyttää suvereniteettinsa, mutta pysyä geopoliittisen kamppailun ulkopuolella”.

Samassa yhteydessä Lukjanov kirjoittaa, että ajatus siitä, että maat saisivat valita liittyvätkö ne esimerkiksi Natoon piittamatta muiden mielipiteistä, tulisi hylätä.

Teksti on julkaistu tässä Russia in Global Affairs lehden sivuilla. Lukjanov toimii muun muassa julkaisun päätoimittajana, Moskovan arvostetun HSE-yliopiston kansainvälisten suhteiden tutkimusprofessorina ja Valdai klubin tutkimusjohtajana.

Fjodor Lukjanovin mukaan viime aikojen ”järistykset” Ukrainan ja Venäjän suhteissa ja Yhdysvaltojen kasvava rooli alueella saattavat muodostua merkittävimmiksi asioiksi Euroopan historiassa sitten kylmän sodan päättymisen.

Hän kirjoittaa, että nykyisen ”yhteentörmäyksen” perusta on kuitenkin valettu jo kauan sitten. Tässä Lukjanov viittaa idän ja lännen välillä vallinneeseen kylmän sodan ”aselepoon”. Se kesti hänen mukaansa 1900-luvun tiukimmatkin paikat. Tätä järjestystä on Lukjanovin mielestä kuitenkin purettu systemaattisesti aina Saksojen yhdistymisestä lähtien.

Lukjanov väittää tämän ajaneen Nato-blokin ansaan. Hänen mukaansa heikko Venäjä antoi ensin tilaa lännelle, joka ei ole osannut reagoida sittemmin muuttuneeseen tilanteeseen.

– Se [Nato] kävi läpi sarjan päällisin puolin ongelmattomia laajentumisia, kohdaten ideologisella ristiretkellään vähän tai ei lainkaan vastarintaa. Sotilaallinen puoli oli toissijainen niin sen suhteen, paljonko uusien jäsenvaltioiden olisi oikeasti satsattava kuin senkin suhteen puolustaisiko blokki niitä lainkaan. Vastavuoroinen tuki oli olemassa teoriassa, mutta kukaan ei ajatellut sodan aloittamista Venäjän kanssa tai Slovakian tai Latvian puolustamista – tätä pidettiin mahdottomuutena, Fjodor Lukjanov pohjustaa.

Hän maalaa lännen ja Naton toiminnasta muutenkin yksipuolisen kuvan. Hänen mukaansa Nato-maat ovat tehneet minkäänlaisten turvallisuuden takeiden saamisen Moskovalle mahdottomaksi.

– Kaikki Moskovan ehdotukset, ovat ne vilpittömiä tai eivät, vaatisivat, että toinen puoli luopuisi perusperiaatteestaan – siitä, että vain Nato saa tehdä päätöksiä.

Toisena ongelmana Fjodor Lukjanov näkee EU:n ja Naton rakenteiden päällekkäisyyden. Ukrainan vuoden 2014 vallankumouksen jälkeiset ”kahnaukset” ovat hänen mukaansa poistaneet viimeisetkin rajat Euroopan rakenteiden väliltä.

Uusi suomettuminen

Fjodor Lukjanov antaa kirjoituksessaan ymmärtää, että Venäjä haluaa päästä sopimaan länsimaiden kanssa jonkinlaisista turvatakuista ilman liittoumia.

Hän viittaa Venäjän presidentti Vladimir Putinin Venäjän ulkoministeriössä viime viikolla esittämiin ajatuksiin. Putin pyysi puheenvuorossaan ulkoministeri Sergei Lavrovia ottamaan turvatakuut esiin ulkomaisten kollegojensa kanssa.

Fjodor Lukjanov selvittää ajatusta seuraavasti.

– Ajatuksena on hylätä periaate, jossa maat voivat valita liittoumansa aivan kuin se olisi vain heidän oma asiansa. Tämä ei ole koskaan ollut osa perinteistä geopolitiikkaa, mutta siitä on tullut itsestäänselvyys viime vuosikymmeninä. Tämä lähestymistapa ei enää toimi. Uuden luominen vain politiikan ja diplomatian keinoin ei kuitenkaan vaikuta mahdolliselta, Lukjanov kirjoittaa.

Hän syyttää Itä-Euroopan Nato-maita turhasta pelottelusta, ja esittää synkän varoituksen Ukrainasta.

– On vaikea kuvitella, että blokin nuorempien jäsenten suojelijoidensa pelotteluksi kokoon keittämät kauhuskenaariot voisivat koskaan toteutua. He väittävät jatkuvasti, että Putin haluaa testata Naton rajoja iskemällä Baltiaan ja Puolaan. Moskovassa uskotaan todellisuudessa Riikaa tai Tallinnaa enemmän siihen, että blokki kunnioittaisi sitoumuksiaan. Sotilaallisen yhteenoton riski kasvaa kuitenkin paljon korkeammaksi silloin, kun Ukrainan kaltaiset ei-jäsenet alkavat pelata tätä peliä, Lukjanov varoittaa.

Hänen mukaansa vastaava tilanne johti vuonna 2008 Venäjän ja Georgian sotaan. Fjodor Lukjanovin mukaan Naton ideologinen ja sotilaallinen tuki ilman todellisia turvatakuita loi tuolloin ”harmaan alueen”.

Hän väittää Itä-Euroopan tilanteen pahenemisen osoittaneen, etteivät Euroopan vanhat turvallisuusperiaatteet enää toimi. Naton laajeneminen on Lukjanovin mukaan luonut uuden sotilaallisen ja poliittisen tilanteen.

– Asioiden säilyttäminen ennallaan voisi johtaa uusiin konflikteihin, kun taas sen ajatuksen hylkääminen, että [Naton] blokki saa päättää kaikesta, vaatisi rajuja muutoksia kaikkiin lähestymistapoihin.

– Venäjän on muutettava järjestelmää ja piirrettävä uusia ”punaisia viivoja”. Voisimme esimerkiksi määrittää uudelleen ”suomettumisen” – sen kylmän sodan ajatuksen, jossa maat säilyttävät suvereniteettinsa ja pysyvät geopoliittisen kamppailun ulkopuolella – joksikin positiiviseksi. Käsitteestä on tullut sittemmin halventava, mutta kaikki muuttuu.

”Suomettuminen tai sota”

Lukjanovin artikkeli on herättänyt huomiota Venäjän seuraajien piirissä.

Cardiffin yliopiston kansainvälisen politiikan professori ja Venäjä-asiantuntija Sergei Radtshenko esimerkiksi toteaa Twitterissä suoraan Lukjanovin ajavan Ukrainan suomettamista Euroopan voimatasapainon muuttumisen takia.

Riddle Russia -median sisältöjohtaja ja Venäjä-tutkija Anton Barbashin puolestaan toteaa Lukjanovin viestin olevan, että Naton on annettava Venäjälle lupaus siitä, ettei Ukrainasta tule jäsentä, tai edessä on Georgian vuoden 2008 sodan kaltainen tilanne.

– Suomettuminen tai sota, hän summaa.

Barbashin muistuttaa, että Fjodor Lukjanov on tällä hetkellä kenties tärkein Kremlin ulkopolitiikan selittäjä.

– Lukjanov selvästi nauttii tästä ”uudesta rehellisyydestä” sanoessaan, että Venäjän hyökkäys Baltiaan tai Puolaan olisi erittäin epätodennäköistä, mutta että tilanne on aivan erilainen Ukrainan kohdalla, Anton Barbashin jatkaa.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt