Venäjä saattaa käyttää Itämerellä vastaavia keinoja kuin Kiina Etelä-Kiinan merellä, arvioi Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola. Hänen mukaansa tähän vaikuttaa kuitenkin muun muassa mahdollisen arktisen meriyhteyden toteutuminen.
– Venäjän voi ajatella käyttävän vastaavia oppeja. Se voi käyttää keinotekoisia rakennelmia lisäämään omia itämereen kohdistuvia turvallisuusvaateitaan. Itämeren suhteen Venäjä on samalla tavalla pussinperällä kuin Kiina Etelä-Kiinan merellä. Venäjän silkkitieprojekti on jäinen. Vaihtoehtoista pääsyä merelle rakennetaan arktisella alueella, Aaltola kirjoittaa Verkkouutisten blogissaan.
Venäjän riippuvuus alueesta voi hänen mukaansa lisätä sen strategista halua vaikuttaa alueen turvallisuuspoliittiseen dynamiikkaan pienempien maiden poliittisia haavoittuvuuksia hyväksikäyttämällä.
– Mitä enemmän Venäjä voi keinotekoisesti muuttaa Itämeren virtaintensiteettiä, sitä enemmän sillä on alueella panoksia. Turvallisuusvaateet lisääntyvät ja samoin niiden pönkittämisen resurssit.
Tämä ei kuitenkaan Aaltolan mukaan muuttaisi merkittävästi Itämeren turvallisuusyhtälöä.
– Arktisen vaihtoehdon mahdollistuminen saattaa kuitenkin kymmenien vuosien tähtäimelle nostaa Itämeren konfliktipotentiaalia. Venäjä voi turvallisemmin mielin vaatia enemmän turvallisuutta Itämerellä, koska arktinen tarjoaa selkänojaa ja laskee Venäjän Itämeri-riippuvuutta.
Aaltola muistuttaa myös, että kaasuputkeen liittyvää turvallisuuskeskustelua voi myös pitää yliampuvana siinä mielessä, että se lisää Venäjän riippuvuutta Itämerestä, jota se ei kuitenkaan pysty hallitsemaan tai sotilaallisesti turvaamaan.
– Päinvastoin Venäjän lisääntyvä riippuvuus merialueesta lisää sen riippuvuutta muista alueen toimijoista. Kaasuputki on siis tavallaan sijoitus alueen vakauteen.
