Kenraalieversti (evp.) Viktor Jesinin mukaan Neuvostoliiton aikainen ydinaseiden laukaisujärjestelmä ”Perimetr” on yhä käytössä Venäjällä.
Eräänlaisena kuolleen miehen kytkimenä tunnetun ja ”tuomiopäivän koneeksikin” kutsutun järjestelmän tarkoituksena oli turvata Neuvostoliiton automaattinen vastaisku siinä tapauksessa, että ydinasehyökkäys tuhoaa komentoketjun.
Venäjän strategisten ohjusjoukkojen komentajana ja muissa korkeissa puolustusviroissa Neuvostoliitossa ja Venäjän hallinnossa toiminut Viktor Jesin kommentoi ydinasejärjestelmää Venäjän asevoimien Zvezda-kanavan haastattelussa. Jesiniltä kysyttiin, miten Venäjä pystyisi vastaamaan, jos Yhdysvallat sijoittaisi lyhyen kantaman ydinohjuksia Eurooppaan. Niiden kohdalla varoitusaika laukaisusta olisi vain minuutteja.
– Perimetr-järjestelmä on toiminnassa, sitä on jopa kehitetty, Viktor Jesin vastasi.
– Mutta silloin, kun se toimii, on jäljellä enää hyvin vähän – voimme laukaista vain ne ohjukset, jotka selviävät hyökkääjän ensimmäisestä iskusta, hän jatkoi.
Asiasta tässä uutisoivan National Interestin mukaan Perimetr-järjestelmän säilyttämisestä Venäjällä on saatu vuosien saatossa kryptisiä vihjauksia. Näin selvää korkean tason vahvistusta asiasta ei ole kuitenkaan saatu.
Uinuva järjestelmä
Vuonna 1985 käyttöön otettu Perimetr ei ollut täysin automaattinen kuolleen miehen kytkin. Perimetristä tässä kattavasti kertovan Wiredin mukaan järjestelmä oli suunniteltu neliportaiseksi.
Sen herättäminen olisi vaatinut ensin korkean päättäjän aktivointikäskyn. Samalla valovojat siirtyisivät suojattuihin bunkkereihin. Sen jälkeen järjestelmä alkaisi valvoa seismisiä ilmiöitä, säteilyä ja ilmanpainetta mittaavien sensorien verkostoa. Tarkoituksena olisi havaita mahdolliset ydinräjähdykset Neuvostoliiton alueella. Räjähdyksen havaitessaan järjestelmä tarkistaisi, onko Neuvostoliiton sodanjohtoon mahdollista saada yhteyttä.
Mikäli yhteys löytyisi, odottaisivat tietokoneet tiettävästi viidestätoista minuutista tuntiin viitteitä uudesta iskusta. Mikäli sellaista ei tulisi ja yhteys komentajiin säilyisi, olettaisi Perimetr, että Neuvostoliiton sodanjohto kykenee yhä päättämään vastaiskusta ja sammuttaisi itsensä.
Synkäksi tilanne menisi, mikäli järjestelmä ei saisi yhteyttä johtajiin. Tässä tilanteessa Perimetr menisi ”maailmanlopun tilaan” ja siirtäisi päätöksen vastaiskun laukaisemisesta järjestelmästä komentobunkkerissa sillä hetkellä vastaavalle henkilölle – oli kyseessä sitten järjestelmän aktivoinut ministeri tai 25-vuotias upseeri. Kun hän painaisi nappia, ohitettaisiin valtava määrä ydinaseen laukaisemiseen virallisesti liittyvää komentoketjua ja vastaisku siirtyisi lopullisesti koneiden vastuulle.
Perimeterin kautta tehtävä viimeinen vastaisku suunniteltiin erityissuojattuihin siiloihin sijoitettujen ”komento-ohjusten” pohjalle. Ne syöksyisivät ensimmäisinä ydinaseiden tuhoaman Neuvostoliiton ylle ja alkaisivat välittää käskyjä ja kohteita ydintuhosta selvinneille ballistisille ohjuksille. Puolen tunnin päästä ydinkärkiä alkaisi sataa Yhdysvaltoihin.
