Moskovan Carnegie-keskuksen johtaja Dmitri Trenin esittää tuoreessa kirjassaan läpileikkauksen Venäjän lähihistoriasta viimeisten 120 vuoden ajalta.
Taustaksi on hänen mukaansa syytä ymmärtää, että Moskovan ruhtinaskunnan kehitys ensin Venäjän keisarikunnaksi ja sitten Neuvostoliiton kautta nykyiseksi Venäjän federaatioksi on ollut huomattavan johdonmukaista. Vaikka kukin vaihe on merkinnyt edellisen kieltämistä, Venäjä on jatkanut vuosisadasta toiseen pitkälti samalla polulla.
– Venäjä voi myös olla feeniks. Toisinaan, kuten 1600-luvun alussa sekä vuonna 1917 ja 1991, se polttaa itsensä miltei maan tasalle ja tekee sitten ällistyttävän paluun näyttämölle, Trenin toteaa kirjaa esittelevässä artikkelissaan.
Venäjän valtio on hänen mukaansa aina järjestetty jakamatonta valtaa käyttävän hallitsijan varaan. Viimekätisen vastuun maan hyvinvoinnista on siten katsottu lankeavan juuri hallitsijalle – tsaarille, puoluejohtajalle ja nyt presidentille.
– Alamaisten silmissä suurin rikos, jonka Venäjän johtaja voi tehdä, on menettää kontrollinsa valtiosta, sillä valtio saattaa silloin lakata olemasta, Trenin sanoo.
Tämä uhkakuva toteutui, kun keisari Nikolai II laiminlöi uudistukset ja kun presidentti Mihail Gorbatshov ei kyennyt pitämään oman uudistusohjelmansa ohjia käsissään.
– Suurinta tuhoa Venäjän historiassa ovat aiheuttaneet kotimainen anarkia ja ulkoinen hyökkäys. Ensin mainittua pidetään pahempana, Trenin huomauttaa.
Vladimir Putinin jälkeen ei suurta muutosta
Venäjä on Treninin mukaan tuntenut olonsa epämukavaksi ja jopa haavoittuvaksi silloin, kun maata koossa pitävät siteet ovat heikentyneet tai murtuneet. Tämä on koskenut niin perinteistä monarkiaa, ortodoksista uskontoa kuin kommunistista ideologiaa.
– Valtion kohtalo riippuu lopulta luottamuksesta, jota tavalliset ihmiset järjestelmää kohtaan tuntevat, hän painottaa.
Geopoliittisen asemansa Venäjä kokee turvattomaksi, koska maan vastustajat ovat usein olleet sitä merkittävästi voimakkaampia ja edistyksellisempiä. Esimerkkeinä Trenin mainitsee Napoleonin Ranskan sekä keisarien ja Adolf Hitlerin johtaman Saksan eurooppalaisine liittolaisineen. Samaan kategoriaan kuuluvat hänen mukaansa nyt Yhdysvallat ja sen Nato-liittolaiset.
– Venäjä on myös yksinäinen valtio, jonka henkiinjääminen riippuu sen kyvystä huolehtia itsestään. Tullakseen toimeen sen on siksi oltava suurvalta, Trenin sanoo.
Pienempiin naapurimaihinsa Venäjä suhtautuu hänen mukaansa joko omina puskurivaltioinaan tai päävastustajiensa etuvartioasemina.
– Vladimir Putinin jälkeinen Venäjä tulee poikkeamaan nykyisestä, mutta tuskin kovin paljon. Maata hallitsee silloinkin monarkkinen presidentti, jonka todellinen auktoriteetti riippuu tavallisen kansan häntä kohtaan tuntemasta luottamuksesta, ennustaa Trenin.
