Kun Ukrainan itsenäistymisestä on tullut kuluneeksi 29 vuotta, nimekäs ukrainalaisfilosofi, tohtori Volodymyr Jermolenko kertoo suhtautuvansa aiempaa epäilevämmin sekä maansa uudistusten tahtiin että Euroopan valmiuteen reagoida siihen.
– Ajattelen kuitenkin edelleen, että eurooppalainen projekti on paljon EU:n rajoja laajempi, ja että eurooppalaisen identiteetin kannalta perustavat arvot jatkavat levittäytymistään itään, Jermolenko kirjoittaa Eurozine-verkkoalustalla.
– Ukrainan vuoden 2014 vallankumous ei ole yksin. Vallankumous Armeniassa vuonna 2018, Georgian äskettäiset mielenosoitukset ja oligarkkivallan kaatuminen Moldovassa osoittavat, että ”arvojen Eurooppa” on Neuvostoliiton entisten osien silmissä yhä vetovoimainen. Itä-Euroopalle ”Arvojen Eurooppa” on edelleen magneetti, ja on tärkeää, että se suhtautuu tähän magnetismiin vakavasti, hän toteaa.
Euroopan vetovoima perustuu Jermolenkon mielestä ennen kaikkea sen kykyyn vähentää tilaa väkivallalta yhteisöjä, yksilöitä ja luontoa vastaan.
Vetovoima on olemassa
Jermolenko sanoo ymmärtävänsä, että väkivallattomuuden korostaminen voi tuntua epäonnistuneelta siksi, että Euroopan historiaa ovat leimanneet barbarian aallot kolonialismista ja orjakaupasta kahteen maailmansotaan ja holokaustiin.
Hän ei usko, että ihmiset kykenevät ottamaan historiasta opikseen. Silti väkivallalla on hänen mielestään aiempaa vähemmän tilaa Euroopassa.
– Kuolemantuomion poistaminen, ihmisoikeuksien turvaaminen, hyvinvointiyhteiskuntien muodostaminen ja vähentynyt väkivalta koulutuksessa ja perheissä ovat tämän prosessin olennaisia osia. Eurooppa ei vedä puoleensa maailman muita osia vain elinolojensa ja kulttuurinsa vuoksi, vaan myös väkivallan vastaisen rokotuksensa ansiosta, Jermolenko toteaa.
Eurooppa on hänen mukaansa kyennyt rajaamaan väkivaltaa kolmessa eri vaiheessa. 1800-luvulla kyse oli yhteisöihin kohdistuvan väkivallan torjunnasta. 1900-luvulla vastustettiin yksilöihin kohdistuvaa väkivaltaa, nyt keskitytään puolustamaan luontoa.
Venäjä puolestaan edustaa Jermolenkon mielestä edelleen ajattelua, jossa kansakunnan eloonjäänti edellyttää joko väkivallan sallimista tai siihen turvautumista. Venäläisessä ajattelussa väkivalta näyttää yhä olevan vallankäytön olennainen osa.
Euroopan pitäisi herätä
Ukrainan pitää Jermolenkon mukaan sekä edistää väkivallan torjumista että muistuttaa muuta Eurooppaa autoritaariseen malliin liittyvistä vaaroista.
– Eurooppa ei ehkä luota itseensä ja saattaa elää hyvin vaikeita aikoja. Idästä katsoen se on kuitenkin maanosa, joka on taittanut väkivaltaa paremmin kuin mikään muu, Jermolenko sanoo.
– Toivon, että jonakin päivänä Eurooppa väsyy väsymykseensä ja löytää jälleen luottamuksen itseensä. Että se ei enää pelkäisi omaa voimaansa, hän sanoo.
Venäjä erehtyy hänen mukaansa pahasti kuvitellessaan, että raaka voima olisi yhä merkityksellinen menestystekijä.
– Sääntöjen Eurooppa ja uskon Eurooppa eivät ole maantieteellisiä, vaan pikemminkin psykologisia käsitteitä.
