Suomen Vuokranantajat ry varoittaa, että velkaantumistyöryhmän esitysten toteuttaminen tekisi vuokraustoiminnasta vain hyvätuloisten etuoikeuden.
Kotitalouksien velkaantumista ja velkaantumisen syitä pohtineen työryhmän raportin lausuntoaika päättyy tänään perjantaina. Suomen Vuokranantajat on huolissaan, että työryhmän esittämät muutokset tekisivät ensiasunnon ostamisesta ja yksityisen vuokraustoiminnan aloittamisesta erityisesti pääkaupunkiseudulla erittäin vaikeaa.
Vuokranantajien mielestä ensisijaisesti pitäisi kiirehtiä positiivista luottorekisteriä ja tehdä riittävät vaikutusarviot muista ehdotetuista esityksistä.
– Olemme huolissamme siitä, että suomalaisille tärkeä tapa sijoittaa ja säästää esimerkiksi eläkepäiviä varten pysähtyy ennen kuin se voi alkaakaan. Ensiasunnon ostamisesta tulisi enimmäisvelkasuhteen säätämisen jälkeen aikaisempaa huomattavasti haastavampaa, toteaa Suomen Vuokranantajien toiminnanjohtaja Sanna Hughes tiedotteessa.
Suomen Vuokranantajien kyselyjen ja selvitysten mukaan noin 20 prosenttia yksityisistä vuokranantajista on aloittanut vuokraustoiminnan jättämällä ensiasunnon sijoitusasunnoksi.
– Työryhmän esittämä enimmäisluototusaste käytännössä estäisi mahdollisuuden jättää ensiasunto sijoitusasunnoksi ainakin hyvin suurelta osalta. Monelle se on ollut konkreettinen ja toimiva keino aloittaa säästäminen eläkepäiviä varten, Hughes kertoo.
Tyypillisesti yksityinen vuokranantaja on aivan tavallinen suomalainen palkansaaja tai eläkeläinen, jonka ansiotulot ovat alle 4000 euroa kuukaudessa.
Suomen Vuokranantajien yhteiskuntasuhdejohtaja Tuomas Viljamaan mukaan ehdotus ei myöskään tunnista tulevia tuloja, joten mahdollisia tulevia vuokratuloja ei huomioitaisi, vaan luototusaste laskettaisiin edellisen vuoden tulojen perusteella.
– Vastavalmistuneiden osalta tilannetta kiristää entisestään se, että myös opintolainat ovat kasvussa. Ehdotukset tekisivät asuntosijoittamisesta todella hyvätuloisten ja isojen perintöjen saajien yksinoikeuden, mitä ei voi pitää tavoiteltavana, Viljamaa arvioi.
Hän on myös sitä mieltä, että taloyhtiölainojen sääntelyssä pitää olla tarkkana.
– On selvää, että ylipitkät lyhennysvapaat on syytä sulkea pois jo kuluttajansuojankin näkökulmasta. Toisaalta taloyhtiölainat ovat osoittautuneet toimivaksi välineeksi asuntotuotannon rahoitukseen. Toimivaa järjestelmää ei kannata rukata liikaa ja vaarantaa riittävää asuntotuotantoa, hän huomauttaa.
Suomen Vuokranantajat ehdottaa taloyhtiölainojen lyhennysvapaiden rajaamista, mutta työryhmän ehdotuksia maltillisemmalla tasolla.
– Jos lyhennysvapaan kesto on esimerkiksi yli viisi vuotta, ei kotitaloudella ole mahdollisuuksia tunnistaa kovinkaan tarkasti taloyhtiölainan kustannuksia lyhennysvapaan päätyttyä. Esimerkiksi Finanssialan ehdotus maksimissaan 12 kuukauden lyhennysvapaasta ensimmäisen 5 vuoden aikana on järkevä ehdotus, Viljamaa totea.
Taloyhtiölainojen velan osuutta velattomasta hinnasta esitetään puolestaan työryhmän raportissa rajattavaksi maksimissaan 60 prosenttiin. Suomen Vuokranantajat ehdottaa rajausten kohdentamista alueellisesti.
– Uudiskohteiden lainaosuudet voisi rajata 70 prosenttiin suurimmilla kaupunkiseuduilla ja 60 prosenttiin näiden ulkopuolella. Kokeilu osoittaisi, tarvitaanko lisäsääntelyä, Vilja esittää.
Ennen kuin päätöksiä tehdään tarkemmin, tarvitaan hänen mielestään kattavat vaikutusarviot vaikutuksista erityisesti asuntotuotantoon ja rakennusalan työllisyyteen.
– Pahimmillaan taloyhtiölainojen sääntely hidastaa asuntotuotantoa ja laskee työllisyyttä rakennusalalla tuhansilla. Tällöin hallituksen työllisyystavoite karkaa entistä kauemmas. Suomen kotitaloudet ovat Pohjoismaiden vähiten velkaantuneita ja asuntojen sekä vuokrien hintakehitys on ollut selvästi maltillisinta. Meillä on siis rakennettu suhteellisesti eniten. Nyt ei kannattaisi kiristää väärästä paikasta tai menee lapsi pesuveden mukana, Viljamaa varoittaa.
