Uudessa ulkopoliittisen instituutin julkaisussa johtava tutkija Charly Salonius-Pasternak kirjoittaa, että tulevaisuuden Suomen päättäjillä voi olla parempi tilannekuva ja nykyistä laajempi keinovalikoima.
– Lakimuutosten ripeä ja ennakkoluuloton toteuttaminen sekä kalustoon liittyvät päätökset esimerkiksi HX-hävittäjähankkeessa luovat pohjan paremman tilannekuvan luomiselle ja laajemmalle keinovalikoimalle normaali- ja poikkeusoloissa, Salonius-Pasternak toteaa.
– Suomalaisten tiedusteluelinten keräämä data on lisääntynyt viimeisten vuosien aikana. Tiedusteludatan määrä tulee kasvamaan entisestään, kun Suomi saa käyttöönsä HX-hankkeen hävittäjät.
Hänen mukaansa kaikki tarjotut paketit ovat hyviä.
– Ne lisäävät, kukin eri tavoin, tiedusteludatan määrää merkittävästi. Suurin pullonkaula voisikin valinnan jälkeen olla kyky tuottaa datasta vahvistettu tilannekuva poliittiselle ja sotilasjohdolle.
– Tilanne on erityisen akuutti poikkeusoloissa, jolloin jokainen tiedonmuru voi olla ratkaiseva.
Hän havainnollistaa asiaa esimerkillä GPS-paikannussatelliittijärjestelmästä, jota on häiritty napapiirin ja Suomenlahden alueilla jo joitain vuosia.
– Suomalaiset viranomaiset tietävät kuka on häirinnän takana. Tästä huolimatta Suomi vuonna 2018 ilmoitti vain tukevansa Norjan ilmoitusta Venäjästä häirinnän lähdemaana. Diplomaattisen varovaisuuden lisäksi Suomi ei halunnut paljastaa omaa teknistä suorituskykyään signaalitiedustelun saralla, Salonius-Pasternak toteaa.
Suomen kyvykkyys häirinnän paikallistamisessa voi jatkossa olla myös maan ulkopuolisten toimijoiden tiedossa.
– Poliittisten päättäjien varovaisuuteen ei siis enää jatkossa olisi samanlaisia perusteita, ja Suomi voisi hyvin ilmoittaa kuka tuottaa siviililiikenteellekin haitallista häirintää. Riippuen siitä, minkälaisia valmiuksia Suomi kehittää esimerkiksi elektronisessa sodankäynnissä tai kybertoiminnassaan, suomalaisilla päättäjillä olisi kiristyneessä tilanteessa joukko uusia, monipuolisempia mahdollisuuksia vaikuttaa häirintään, hän kuvailee.
Kriisin kiristyessä Suomi voisi hänen mukaansa esimerkiksi elektronisen sodankäynnin keinoin vastata häirintään, joka kohdistuu suomalaisiin tai kumppaneiden kriittisiin järjestelmiin ilman, että häiriöitä tuottavat järjestelmät fyysisesti tuhotaan.
– Vaihtoehtoisesti häirintään voitaisiin vaikuttaa esimerkiksi kyberiskulla, ensin niin, että Suomen osuus olisi kiellettävissä ja jos viesti ei menisi läpi, niin julkisesti tavalla, jolla häiriöntuottaja ymmärtää Suomen reagoineen alkuperäiseen hyökkäykseen.
– Näillä eri tiedustelu- ja vaikuttamiskeinoilla voi myös olla ennaltaehkäisevä vaikutus. Parhaassa tapauksessa vastapuoli ei toimisikaan, koska haluaisi välttää tilanteen, jossa Suomi kokee itsensä pakotetuksi käyttämään koko sotilaallista suorituskykyään.
Ajatus tahalliseen häirintään tai aggressioon vastaamisesta ja rajojen yli toimimisesta sai Charly Salonius-Pasternakin mukaan kyselyissä tukea kansanedustajilta.
– Lähivuosien aikana tehtäviin hankintoihin, lakimuutoksiin, reserviläisten käyttöön ja suorituskyvyn kehittämiseen liittyvät päätökset vaikuttavat tulevien päättäjien turvallisuuspoliittiseen työkalupakkiin aina tiedusteludatan keräämisestä laajan tilannekuvan luomiseen ja mahdollisiin vastatoimiin.
