Sotien jälkeen kommunistien kannatus Suomessa oli jopa neljännes. Sanottiin, että puolue elää ja sikiää kurjuudesta ja köyhyydestä. Niin varmasti olikin.
Itsensä tuhonneen kommunismin raunioille on perustettu vasemmistoliitto. Sen edellinen ja nykyinen puheenjohtaja loukkaantuvat, jos tästä muistuttaa. Kuitenkin Paavo Arhinmäki on kuulunut eduskuntaryhmään, jossa yli puolella oli ollut SKP:n jäsenkirja taskussaan. Näistä selkeä enemmistö oli ns. stalinisteja, jyrkimpiä.
Vasemmalla todistellaan, että köyhyys Suomessa lisääntyy. Viittasin yllä 50-lukuun. Ellei ole aivan historiaton, ymmärtää, että sen ajan köyhyys oli aivan eri tasolla kuin tämän päivän hyvinvoinnin Suomessa. Siitäkin sen näkee, että Vasemmistoliiton kannatus on vain kolmannes siitä, mitä sen äitipuolueilla pahimmillaan.
Suomessa on köyhiä, hyvinkin köyhiä, eri syistä. Onnettomien elämäntilanteiden summa, joillakin väärät valinnat ja elämäntavat ovat voineet aiheuttaa syrjäytymisen ja putoamisen marginaaliin, jossa eläminen ilman yhteiskunnan ohjaavaa ja auttavaa kättä ei onnistu. Heille käsi on tarjottava. Moraalinen ja poliittinen ongelma syntyy silloin, kun avuntarvitsija ei ole itse valmis tekemään mitään elämäntilanteensa parantamiseksi.
Oma pohdinnan aiheensa on suhteellinen köyhyys. Jos oletetaan, että tilaston alimman kymmeneksen tulotaso tuplaantuu, meneekö siitä ilo, jos samaan aikaan ylimmän desiilin tulot kolminkertaistuvat?
Jos suhteellinen köyhyys on ratkaisevaa, niin silloin Rautavaaralla on yhtä monta prosenttia köyhiä kuin Kauniaisissa.
Ja molemmissa yhtä paljon vasemmiston kannattajia.