Venäjän presidentti Vladimir Putin pitää Ukrainan alueellisen koskemattomuuden, suvereniteetin ja itsenäisyyden tuhoamista niin tärkeänä, että hän valmistautuu sotaan jo toistamiseen tämän vuoden aikana, arvioi nimekäs amerikkalaisasiantuntija Stephen Blank.
Ukrainan rajan tuntumaan on hänen mukaansa keskitetty nyt jo noin 114[nbsp]000 venäläissotilasta, joiden on varoitettu käynnistävän hyökkäyksen tulevan talven aikana.
– Venäjä on myös kiihdyttänyt dramaattisesti retoriikkaansa ja väittää olevansa itse Ukrainan ja lännen uhan kohteena, yhdysvaltalaisessa ulkopolitiikan tutkimuksen instituutissa työskentelevä Blank, entinen USA:n armeijan sotilasakatemian professori, sanoo Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Yhdysvallat sekä Ranska, Britannia ja useat muut Euroopan maat ovat hänen mukaansa vakuutelleet tinkimätöntä tukeaan Ukrainalle, mutta samaan aikaan kuullaan yhä enemmän myös puheenvuoroja, joissa Ukrainaa kehotetaan myöntymään Venäjän vaatimuksiin.
Traaginen virhe on vältettävä
Koska presidentti Vladimir Putinin tavoitteena on Stephen Blankin mukaan itsenäisen Ukrainan valtion halvaannuttaminen tai täydellinen tuhoaminen, alistuminen Venäjän vaatimuksiin merkitsisi kansallista itsemurhaa. Mitä turhautuneemmaksi Putin olonsa tuntee, sitä mahdottomampia vaatimuksia hän Ukrainan presidentille Volodymyr Zelenskyille esittää.
– Se, mitä Venäjä tavoittelee, ei ole mitään vähäisempää kuin kylmän sodan jälkeisen järjestelmän purkaminen. Putinille se antaisi edellytykset toimia ulkomailla samoin kuin kotimaassa – siis itsevaltiaan täysin vapauksin, Blank sanoo.
– Ukrainan luovuttaminen Venäjän käsiin olisi katastrofi lännelle. Katariina Suuren tapaan myös Putin antaa jo epäsuorasti ymmärtää, että hän ei kykene puolustamaan maansa rajoja ilman aluelaajennuksia. Ukraina siis tuskin jäisi viimeiseksi alueeksi, jota hän Euroopassa vaatii, Blank toteaa.
Putinin vaatimukset tuovat Blankin mukaan mieleen natsi-Saksan johtajan Adolf Hitlerin vuonna 1938 esittämän ultimatumin Tsekkoslovakian sudeettialueiden luovuttamisesta. Nyt on kuitenkin olemassa Nato, eikä vain löyhiä kahdenvälisiä puolustussopimuksia, kuten 1930-luvulla, hän muistuttaa. Siksi Venäjän lepyttely olisi tässä tilanteessa traaginen virhe.
– Niin kuin vuonna 1938, myös nyt suostuminen sellaiseen avaisi tien uuteen aggressioon ja sodalla uhkaamiseen horjuttaen samalla vapaan ja yhtenäisen Euroopan ihannetta. Tämä tosiasiassa lisäisi sodan todennäköisyyttä tilanteessa, jossa [länsivaltojen] päättäväisyys ja kyky olisivat entistä pahemmin rapautuneet, hän varoittaa.
