Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana toteutetut operaatiot Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa ovat amerikkalaisprofessori Andrew A. Michtan mukaan verottaneet Yhdysvaltain sotilaallista voimaa. Ne ovat myös johtaneet tilanteeseen, jossa maan asevoimat ovat varautuneet taistelemaan samanaikaisesti enää yhdellä pääsotanäyttämöllä ja yhdessä toissijaisessa operaatiossa.
Tämän olisi hänen mielestään syytä soittaa hälytyskelloja Euroopassa, jossa moni maa ei edelleenkään suhtaudu puolustukseensa riittävällä vakavuudella.
– Intian valtameren ja Tyynenmeren alueella on kehkeytymässä paha myrsky, joka saattaa johtaa Yhdysvaltain ja Kiinan väliseen kineettiseen yhteenottoon ei kovin kaukaisessa tulevaisuudessa. Jos eurooppalaiset liittolaisemme kieltäytyvät investoimasta puolustukseensa, Venäjä todennäköisesti odottaa, kunnes Yhdysvaltain päävoimat ovat Aasiassa, ja kiristää sitten Eurooppaa – tai vielä pahempaa, hän kirjoittaa 1945-verkkolehdessä.
Michta on George C. Marshall European Center -instituutin kansainvälisten suhteiden laitoksen dekaani ja entinen Yhdysvaltain laivastoakatemian professori.
”On aika kuunnella sotilaita”
Kun Venäjä oli vuonna 2014 vallannut Ukrainalle kuuluvan Krimin, kaikki Nato-maat sitoutuivat nostamaan puolustusmenonsa vähintään kahden prosentin bkt-tasolle vuoteen 2024 mennessä. Monessa jäsenmaassa lisäpanostukset puolustukseen näyttävät Michtan mukaan kuitenkin yhä olevan kaikkea muuta kuin prioriteetti.
– Mikä tärkeämpää, sitoumus ei ottanut huomioon Naton eurooppalaisten liittolaisten perimmäistä ongelmaa eli huutavaa pulaa todellisista, harjoitetuista ja käyttökelpoisista suorituskyvyistä, jotka olisivat kriisitilanteessa mobilisoitavissa, Michta toteaa.
Kylmä tosiasia on hänen mukaansa se, että useimpien Euroopan maiden asevoimat ovat edelleen puutteellisesti varusteltuja, huonosti valmistautuneita ja järjestelmiltään yhä heikommin yhteensopivia USA:n asevoimien kanssa.
Nyt Nato onkin Michtan mielestä valinnan edessä: se voi joko jatkaa vannomista kahden prosentin bkt-tavoitteen nimiin ja vakuutella liittolaisten keskinäistä solidaarisuutta tai muuttaa radikaalisti kurssia, kuten tilanteen vakavuus edellyttäisi.
Jälkimmäinen vaihtoehto tarkoittaisi hänen mukaansa merkittävää panostusta sellaisiin suorituskykyihin, jotka varmistavat, että Euroopan sotilaallinen pelote on riittävällä tasolla riippumatta siitä, mitä Aasiassa tapahtuu.
– Kuluneen sanonnan mukaan sota on liian tärkeä asia jätettäväksi sotilaiden käsiin. Tässä tapauksessa Euroopan poliitikkojen on kuitenkin korkea aika ryhtyä kuuntelemaan, mitä sotilailla on sanottavana, tähdentää Michta.
