Sote-alan asiantuntijoiden mukaan hallituksen lakiluonnos 0,7:n hoitajamitoituksesta on laskettu vääristä lähtökohdista.
Itä-Suomen yliopiston emeritusprofessori Olli-Pekka Ryynänen ja Aalto-yliopiston professori Erkki Vauramo toteavat, ettei hoitopaikkojen määrän tavoitetasoa ole huomioitu millään lailla.
– Kukaan ei ole kysynyt sitä, kuinka paljon vanhusten hoitopaikkoja pitäisi olla. Havaitsimme selvityksessämme, että maakunnalliset erot hoitopaikoissa olivat suuret, jopa kaksinkertaiset, Olli-Pekka Ryynänen sanoo Verkkouutisille.
– Vähiten hoitopaikkoja on Lappeenrannassa ja Imatralla, eniten naapurimaakunta Kymenlaaksossa. Nämä paikat ovat vierekkäin, eikä eroa voi selittää terveydentilaan tai vanhusväestöön liittyvillä tekijöillä, Ryynänen jatkaa.
Sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Kuntaliiton laatusuositukset asetettiin vuosina 2001, 2008 ja 2013. Iäkkäiden palveluiden hoitosuosituksissa ei ole tämän jälkeen määritetty tavoitetasoa. Vanha suositus oli, että kahdeksan prosenttia 75 vuotta täyttäneistä olisi ympärivuorokautisessa hoidossa.
Tällä hetkellä seitsemässä maakunnassa ympärivuorokautisten hoitopaikkojen määrä ylittää kyseisen tason.
– Julkisuudessa mainittu tarve 4000 uudesta hoitajasta pohjautuu oletukseen, että 0,7:n mitoitus otettaisiin käyttöön välittömästi. Vanhusten määrän kasvaessa myös hoitajatarve kohoaa, Olli-Pekka Ryynänen sanoo.
Kahdeksan prosentin tasolla uusia hoitajia tarvittaisiin vuonna 2025 laskentatavasta riippuen jopa yli 11 400, minkä toteuttaminen olisi äärimmäisen vaikeaa julkisen talouden ja työvoiman saatavuuden näkökulmasta.
– En usko, että henkilökunta tai rahat riittäisivät. Pidän sitä erittäin huonona lopputuloksena, emeritusprofessori jatkaa.
Viiden prosentin tavoite Suomelle
Ruotsin mitoituksen mukaan tuettuna kotona asuvien yli 75-vuotiaiden osuus on 95 prosenttia ja ympärivuorokautisessa hoidossa olevien viisi prosenttia. Professorien mukaan sama tavoite sopii myös Suomelle, kunhan kuntoutuspalveluista huolehditaan.
– Hallitus ei voi mennä siihen vain hallinnollisella päätöksellä, jolla suljetaan kaikki paikat, jotka ylittävät kyseisen tason. Kaikki viiden prosentin ylitykset johtuvat osittain huonosta hoidosta ja osittain hoitojärjestelmän sattumanvaraisuudesta, Ryynänen toteaa.
Ongelmana on, että sairaalahoitoon joutuminen heikentää usein vanhuksen toimintakykyä yleiskunnon rapautumisen myötä. Lihasvoima voi heikentyä jopa viisi prosenttia vuorokaudessa, erityisesti alaraajoista.
– Jos on sinnitelty kotioloissa, lihasvoima voi heikentyä muutamassa vuorokaudessa niin paljon, ettei siitä ole enää mahdollista nousta. Siinä ikään kuin ylitetään kriittinen raja, Olli-Pekka Ryynänen pohtii.
Ruotsin kuntoutusjärjestelmä pureutuu professorien mukaan ongelmaan Suomea tehokkaammin. Viiden prosentin tasolle pääseminen vaatisi kuntoutuksen kehittämistä ja kotihoidolta lisääntyvää kapasiteettia.
– Suomessa kuntoutusta on, mutta se on luonteeltaan sattumanvaraista. Sitä myös tehdään liian vähän ja liian myöhään, Ryynänen jatkaa.
