Helsingin keskustassa autoilee kasvava joukko ajotaitoja harjoittelevia kuljettajia. Toki on sinänsä ilahduttavaa, että juuri ajokortin saaneet lähtevät rohkeasti liikennevirtaan kokemusta kerryttämään.
Mutta ei liikennesääntöjen opettelu ennakkoon yhtään haittaisi.
Risteyksessä suoraan jatkuvalta kaistalta käännytään. Kääntyvältä kaistalta ajetaan suoraan. Sulkuviiva on olemassa siksi, että sen yli on kätevää tehdä u-käännös, kun on ensin madeltu puoli kilometria ryömintänopeutta yrittäen selvittää, missä voisi olla Mannerheimintie.
Kun samaan suuntaan vieviä kaistoja on Helsingissä usein kaksi rinnakkain, järjestely on tehty siksi, että auton voi sommitella niille poikittain, jolloin saadaan estettyä molempien kaistojen käyttö muilta autoilijoilta.
Onneksi nämä jatkuvia vaaratilanteita aiheuttavat kuljettajat on helppo tunnistaa. He ajavat autolla, jonka katolla on keltainen varoituskyltti. Siinä lukee ”taksi.”
Ja onneksi kaupungissa asuva ihminen sopeutuu kehitykseen, kulkipa se mihin suuntaan tahansa. Ennen sitä toivoi, että taksi-kyltillä merkittyä autoa ajava kuljettaja löytäisi perille annettuun osoitteeseen. Nyt huomaa miettivänsä, onkohan ohjauspyörän takana istuvalla suharilla varmasti ajokortti.
Uudistukset ovat hienoja ja sääntelyn purkaminen mainio tavoite. Joskus se tosin näyttää aiheuttavan vähän yllättäviäkin seurauksia.
Silti vielä on olemassa vanhan liiton reliikkejä, joiden auton katolla on fossiloitunut keltainen kyltti ja jotka löytävät perille vaaratilanteita aiheuttamatta, ilman navigaattoria ja vieläpä höpöttävät ajaessaan niitä näitä. Viimeksi onnistuin nappaamaan sellaisen yöllä Pohjoisrannassa kotia kohti kävellessäni. Se seisoi Kruununhaan Shellin pihassa keltainen kyltti valona pimeyden keskellä tuikkien.
