Lastemme ja koko suomalaisen yhteiskunnan onneksi jo usean eduskuntakauden aikana on varhaiskasvatuksen asemaa ja arvostusta vahvistettu. Monilla yhteiskunnan eri tasoilla, myös sekä päättäjien että kansalaisten keskuudessa, työtä on väsymättömästi edelleen jatkettava.
Varhaiskasvatuksen henkilöstö on ammatistaan ja työstään ylpeä ja tekee sitä intohimolla. Koronan myötä vakalaiset ovat kuullet tekevänsä työtä, joka kriisin hetkellä nimetään tämän maan selkärangaksi ja kivijalaksi, mutta josta samalla voidaan myös karsia ja kerätä rahaa ”tärkeämpiin tarpeisiin” esimerkiksi lomautusten kautta. Tällä hetkellä nimenomaan varhaiskasvatuksen henkilöstö on lomautusten kohteena. Päätöksiä tehtäessä eivät maan hallituksen suositukset ryhmien säilyttämisestä samoina tai opettajien pysyminen samoissa ryhmissä ole valitettavan monessa kunnassa päättäjiä hetkauttaneet.
Varhaiskasvatuksen henkilöstö kysyy oikeutetusti, että miksi aina he?
Nyt korona-aikana varhaiskasvatushenkilöstö on ollut koko ajan töissä, pääosa paikalla päiväkodeissa ja osa etänä. Nyt kun koulut aukesivat, uutisoitiin, että varhaiskasvatuskin aukeaa. Sehän on ollut koko ajan auki! Varhaiskasvatus sai turvallisuusohjeet vasta nyt, koulujen aukeamisen myötä. Aivan kuin riskiä ennen sitä ei olisi ollut.
Monet vakalaiset väsyvät ja joutuvat sairaslomille tai sitten työnantaja laittaa lomalle. Ne, jotka ovat töissä, tekevät työtään jaksamisensa äärirajoilla tietoisena siitä, että tauti voi iskeä milloin vaan. Ryhmiä yhdistellään, henkilökunta siirtyy ja lasten kanssa on vaikea pitää turvarajaa.
Samalla kysytään oikeutetusti, mikä on palkka siitä, että he tekevät aina työnsä lasten takia silti niin hyvin kuin vain voivat. Onko se lomautus tai lomien pilkkominen?
Haluan, että varhaiskasvatuksen merkitys lapsen kasvun ja oppimisen polulla nähtäisiin vielä vahvemmin ja että siitä puhuttaisiin nykyistä paljon enemmän omana tärkeänä osana opin ja elämän polkua. Tällä hetkellä tuntuu, että siitä puhutaan vain kouluun valmistamisen vaiheena. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset joutuvat kokemaan turhan vahvasti, että he ovat itse ja tekevät työtään jotakin muuta tärkeämpää varten. Varhaiskasvatuksen oma itsellinen merkitys tuntuu unohtuvan julkisesta keskustelusta ja mediassa.
Varhaiskasvatuksen ammattilaiset luovat kyllä yhdessä vanhempien kanssa pohjan kaikelle tulevalle oppimiselle vahvistamalla lapsen positiivista käsitystä itsestään ja hänen mahdollisuuksistaan. Mutta he myös luovat pohjan vuorovaikutustaidoille ja tietoisuudelle omista vahvuuksista. Ja paljon muuta.
Olisi niin paljon vielä sanottavaa varhaiskasvatuksen puolesta, mutta lopuksi sanon vain: Ei jätetä varhaiskasvatusta koulutuksen muiden asteiden varjoon. Osoitetaan sanoin ja teoin arvostusta varhaiskasvatuksen ammattilaisille siitä, että he joka päivä hymyssä suin tuottavat turvaa ja iloa meidän tärkeimmille aarteillemme, nuorimmillemme ja pienimmille!
