Verkkouutiset

VAR kuuluu politiikkaan eikä jalkapalloon

BLOGI

Politiikassa osallistujia kiinnostaa tulos ja sivustakatsojia kiinnostavat säännöt.
Eero Iloniemi
Eero Iloniemi
Eero Iloniemi on yhteiskuntasuhdekonsultti ja politiikan tarkkailija.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Venäjän MM-kisat menivät kaiketi niin järjestelyjen kuin urheilullisen tuloksen puolesta hyvin. Kohua aiheutti VAR, uusi erotuomareiden avuksi kehitetty videotekniikka. Kuulun VAR:in vastustajiin. Mielestäni se vähentää jalkapallossa inhimillisen draaman osuutta. Vuoden 1966 MM kisojen Englannin epäselvä finaali-maali puhuttaa yhä, maalilinjateknologia olisi tappanut tuonkin draaman.

Tiettävästi enemmistö alan ammattilaisista kannattaa VAR:ia, sehän vähentää tuomareiden virheitä ja antaa siten oikeudenmukaisempia ratkaisuja. Myös urheilutoimittajien enemmistö, joka pitkälti samaistuu yleisön sijasta pelaajiin, kannattaa maalilinja- ja videoteknologiaa.

Näkökanta on ymmärrettävä, jos näkee jalkapallon tulosurheiluna. Kun pelaat ammatiksesi jalkapalloa, sinua kiinnostaa voitto, matsin viihdearvo on toissijainen. Kuluttajien näkökanta on toinen. Meille hävittykin matsi voi olla ikimuistoinen. Suomen viime minuutin karsiutuminen 1998 Unkarille muistuu mieleen paljon paremmin kuin yksikään Huuhkajien voitto. Teemu Pukki ja kumppanit saavat rahaa pallon potkimisesta, mutta he tekevät sitä meitä katsojia varten. Säännöt ovat siten meille, eivätkä heille.

Ennen MM-kisoja Turun puoluekokouksessa kokoomuksen kunniapuheenjohtaja Ilkka Suominen lausui asiaan liittyvän vallitsevan poliittisen totuuden. Suomisen mukaan politiikka on sellainen laji, jossa osallistujia kiinnostaa tulos ja sivustakatsojia kiinnostavat säännöt. Lausahdus ei jättänyt epäselvyyttä siitä, että Suominen arvosti osallistujia enemmän kuin sivustakatsojia.

Suominen oli pitkään politiikan ammattilainen ja lausahduksessa näkyy sama vääristymä siitä, kenelle peli lopulta kuuluu.

Politiikassa säännöt ovat paljon tärkeämpiä kuin tulos. Sata vuotta sitten oli olemassa yhteiskunnallisia kysymyksiä joita ajettaessa sääntöjen venyttäminen oli ehkä hyväksyttävää: yleinen äänioikeus, kansakoulu, ja niin edelleen… mutta nyky-yhteiskunnassa tällaisia kysymyksiä ei ole. Tiedustelulait, maakuntauudistukset ja maatalouslomittajien hygienia-passin hankintakulujen verovähennysoikeus voivat olla pelaaja-poliitikoille isoja juttuja, mutta meille muille on paljon tärkeäpää se, että noudatetaan yhdistyslakia ja sen henkeä kuin se, saako puolue vaaleissa optimaalisen ehdokaslistan. Asioiden sujumisen kannalta tällainen pikkutarkkuus on kieltämättä rassaavaa.

Kun poliitikolta kysyy, miksi hän on mukana politiikassa, vastaus on lähes aina: halu hoitaa yhteisiä asioita. Meille muille sama vastaus näyttää hieman toiselta: haluna päättää muiden asioista. Köyhiä, koiria ja kavereita voi nimittäin myös auttaa olematta eduskunnassa. Demokratian säännöt eivät ole olemassa kansanedustajia varten, vaan turvana meille muille heidän vallanhimoltaan, jota myös auttamishaluksi kutsutaan.

Oikein tehtyjä vääriä päätöksiä voi aina korjata. Väärin tehdyt oikeatkin päätökset tuhoavat lopulta koko järjestelmän.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat

Suosittelemme

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)