Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma on se, jolta tiedotusvälineet pyytävät asiantuntijalausuntoa, kun jotakin traagista rikollisuuteen liittyvää on tapahtunut. Lauerma puhuu selväsanaista ja karua kieltä. Hän pysyttelee tiukasti asiassa, eikä kaunomaalaile tai hurskastele eri ihmistyyppejä luonnehtiessaan.
Lauerma on opintojensa ja työnsä ansiosta kokenut, kuinka karkea, kiero ja heikko ihmismieli voi olla. Vietettyään muutamana kesänä opiskelijan töissä muun muassa Bratislavassa hän sai käsityksen reaalisosialismista. Tuota yhteiskuntajärjestelmää ihmetellessään hänessä kasvoi viimeistään epäusko ideologisiin tai uskonnollisiin dogmeihin. Hän kohtasi ihmisiä, jotka uskalsivat puhua vain työtilojen ulkopuolella, kenenkään olematta kuulolla. Korruptio oli kohtuutonta. Ihmiset tulivat sairaalaan setelitukkojen kanssa.
Idän oppihetkistä Lauermalla on kerrottavanaan joukko hauskoja kaskuja, jotka eivät kunnon kommunisteja vieläkään naurata. Esimerkiksi:
”Muuan moskovalainen mies kulki Kremlin läpi huutaen kovalla äänellä: Hrustsov on hullu! Hänelle langetettiin tuomioksi 31 vuoden rangaistus. Kun länsimaiset toimittajat ihmettelivät tuomion pituutta, heille kylmänviileästi vastattiin: Tuomio oli täysin lainmukainen. Vuosi valtiovallan halventamisesta ja 30 vuotta valtiosalaisuuden paljastamisesta.”
Kirous puoskaroinnille
Lauerman osaamisen piiriin psykiatrin työn lisäksi kuuluu unilääketieteen erityispätevyys sekä monia kiinnostava hypnoosin käyttö. Viimeksi mainittu parantamisen keino vaatii vastuullista osaamista, eikä Lauerma sen avuista voi mennä kenenkään kohdalla liikoja lupailemaan. Häntä suututtavat ne tavat, joilla joukko asianharrastajia markkinoi palvelujaan holtittomin lupauksin.
Lauerma ei hypnoosia oman kertomansa mukaan paljoakaan käytä, päätyö vie muiden velvollisuuksien ohella aikaa tarpeeksi. Silti hän uskaltaa kiittää metodia hyvinkin hyödyllisenä hoidon osana. Hän näkee hypnoosin vain rajallisena keinona tietyntyyppisissä, selkeästi rajautuvissa ongelmissa ja sairauksissa. Se ei saa olla toiminnan johtotähti.
Hän kuvailee myös kohtaamisia suoranaisten valeparantajien kanssa, jo ennen kuin todelliset tittelivarkaat ja valelääkärit astuivat uutisotsikoihin.
Vankila on hautomo
Vankila suljettuna, rikoksista tuomittujen oleilupaikkana ei aina tarjoa parasta kasvualustaa hyvyydelle. Lauerma puhuu pahuutta ruokkivista tekijöistä. Hänen työnsä on kuitenkin muun henkilökunnan rinnalla tarjota mahdollisuuksia myös parempaan.
Tunnelmat vankiloissa on onnistuttu joillakin mittareilla vuosikymmenten kuluessa parantumaan. Esimerkiksi vuoden 1990 jälkeen vankiloissa tehnyt itsemurhat ovat vähentyneet kolmanneksella. Yksi vaikuttava tekijä on liittynyt lääkityksen onnistumiseen.
Asosiaalista persoonallisuushäiriötä ilmenee väestössä noin kahdella prosentilla, kun vastaava luku vankiloissa on 60 prosenttia. Vankilasta vapautuvien kuolleisuus on lyhyen aikaa vapautumisen jälkeen peräti kahdeksankertainen muuhun väestöön verrattuna. Paljon on työtä tehtävänä, jotta vankila kasvattaisi rikollisista elinkelpoisia kansalaisia.
Mitä tehdä pahimmille, paatuneimmille rikollisille? Lauerma on joissakin yhteyksissä arvellut, että maamme vankiloissa lusii ehkä puolisen tusinaa sellaista ongelmatapausta, joita ei pitäisi päästää ehkä koskaan vapaaksi. Heitäkin kuitenkin seurataan: onko tapahtunut myönteistä kehitystä, ja minkälaisia johtopäätöksiä tulisi tehdä.
”Virheetön lääkäri”
Välillä kallonkutistajamme tuntuu jutuillaan riehaantuvan suoranaiseen laukkaan. Hän ei totisesti pane kynttiläänsä vakan alle, kun hän kertoo kokemuksistaan. Televisiosta tuttu hypnoottinen, liki moottorimainen puhetapa näkyy myös kirjoitetusta tekstistä. Suuret kiitokset ja samanaikainen vihaviestintä ovat saaneet hänet tietyssä määrin immuuniksi, joskin hän kuvaa persoonallisuutensa osin pohjimmaiselta vireeltään melankoliseksi, minkä kanssa on vain tultava toimeen. Mutta sitä tämä pokerinaama ei ulospäin näytä.
Lauerma antaa itselleen luvan sarkastiseen rehvasteluun. Häntä on nimitetty karismaattiseksi, mitä hän ei ole. Hän on vastentahtoinen guru, joka arvostaa tehtäväänsä kansanvalistajana, ja jonka sanoma pohjaa päteviin tutkimusmetodeihin. Tuossa yhteydessä Lauerma antaa samoista pyrkimyksistä kunniamaininnan ”maalaislääkäri” Tapani Kiminkiselle. Lopuksi Lauerma ratkeaa pilke silmäkulmassa kehumaan:
”Pääasiassa erilaisissa johtotehtävissä oleville henkilöille pitämistäni päivän mittaisista koulutuksista joka kerta pyydetty anonyymi osallistujapalaute on ollut lukemaltaan 4,9/5. Hieman on siis parantamisen varaa.”
Vielä lääkäreitä koskeva varoitus. Joku julkkislääkäri oli suljetulla ammattialan keskustelupalstalla kehunut, ettei ole tehnyt pitkän työuransa aikana yhtään virhettä. Lauerma tulkitsee tuon merkitsevän, ettei ko. lääkärin ole saanut ainuttakaan huomautusta ylemmältä taholta:
”Se ei kuitenkaan tarkoita virheettömyyttä. Eläkeläiskollegat ovat hyvin yksimielisesti todenneet, että lääkäri, joka vakuuttelee toimineensa koko uransa virheettä, on ympäristölle vaarallinen.”
Hannu Lauerma: Psykiatrin päänavaus. toim. Kari Häkkinen. Into 2019.
