Hai saatiin ensi yrittämällä kapeasta aukosta sisälle.
– Jouduimme aamulla poistamaan vielä vähän lisää ikkunaa, joten aika lailla jännitti kuinka tässä käy. Onneksi olivat ammattilaiset nostamassa ja jättikala saatiin sisälle taloon, kertoo näyttelypäällikkö Kirsi Hutri Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa. Hai tulee osaksi Elämän historia -näyttelyä.
Seuraavien päivien aikana maailman suurin petokala puretaan paketista, miehen mittainen pyrstöevä ja lähes metriset rintaevät kiinnitetään takaisin paikoilleen. Lopulta hain tekijä, konservaattori Jukka Saari viimeistelee yksityiskohdat. Koko komeudessaan hai on jo loppuviikosta.
Museon yksilö on tehty lasikuidusta ja painaa ainoastaan 250 kiloa, oikeat yksilöt saavuttavat jopa 3000 kilon painon.
Hait ovat niin sanottuja eläviä fossiileja eli ne ovat eläneet varsin samankaltaisina jo hyvin pitkään. Varhaisimmat varmat hain suomut ovat ajoitusten perusteella noin 420 miljoonan vuoden ikäisiä.
– Haita ei pidä kuitenkaan nähdä pelkkänä elävänä fossiilina. Aivan tuoreissa tutkimuksissa on esimerkiksi osoitettu vähentyneiden haikantojen yhteys koralliriuttojen kehnoon kuntoon, Kirsi Hutri kertoo.
Yhteys koralliriuttaan syntyy, kun vähentyneet hait eivät enää saalista yhtä tehokkaasti riuttaa tuhoavia keskikastin kaloja. Ekosysteemin huippupedon kadotessa koralliriutta myös palautuu heikommin esimerkiksi myrskyn aiheuttamista vaurioista. Hait kärsivät ennen kaikkea ihmisten asenteista ja ylikalastuksesta.
Haiden ja riuttojen yhteys liittyy myös museoon sisään saatuun valkohaihin. Kevään aikana jättikalan alapuolelle aiotaan rakentaa trooppinen koralliriutta, jonka yhteydessä esitellään myös aiheeseen liittyvää tutkimusta. Valkohaita pääsee kuitenkin ihailemaan jo ensi viikolla.
