Vaikka Aljaksandr Lukašenka on hallinnut Valko-Venäjää vuodesta 1994 autoritaarisin ottein, maa pysyi tutkija Ryhor Astapenian mukaan suhteellisen yhtenäisenä niin etnisesti, uskonnollisesti kuin taloudellisestikin.
Vuonna 2020 alkanut poliittinen kriisi on kuitenkin uurtanut syviä yhteiskunnallisia jakolinjoja, joiden seuraukset saattavat muodostua hyvinkin dramaattisiksi, arvostetun brittiläisen Chatham House -ajatushautomon Valko-Venäjän tutkimusohjelmaa johtava Astapenia arvioi tuoreessa artikkelissaan.
Chatham Housen äskettäin toteuttama sosiologinen tutkimus kertoo hänen mukaansa enää neljänneksen valkovenäläisistä kannattavan vallankahvaan takertunutta Lukašenkaa. Runsas kolmannes tukee aktiivisesti Svjatlana Tsihanouskajan johtamaa oppositioliikettä, ja loput pyrkivät pysyttelemään sivustakatsojan roolissa.
Tsihanouskajan tukijat ovat Astapenian mukaan varmoja, että tämä sai elokuun 2020 presidentinvaaleissa selvästi yli puolet annetuista äänistä, ja vastustajat ovat yhtä lailla varmoja, että niin ei tapahtunut.
– Molemmat ryhmät eivät voi olla oikeassa, ja on käymässä yhä epätodennäköisemmäksi, että he kykenisivät käymään julkista vuoropuhelua asian ratkaisemiseksi. Järkyttävät tapahtumat, kuten syyskuun 28. päivän ampumavälikohtaus, jossa sekä protestiliikettä tukevat IT-päällikkö että KGB-upseeri saivat surmansa, tekevät minkäänlaisen sovinnon saavuttamisen entistä vaikeammaksi, hän toteaa.
Kahtiajako syvenee
Valko-Venäjän viimeaikaiset tapahtumat ovat Astapenian mukaan johtaneet tilanteeseen, jossa keskenään kamppailevien ryhmittymien käsitykset todellisuudesta poikkeavat yhä jyrkemmin toisistaan.
– Siinä, missä protestiliikkeen kannattajat seuraavat riippumattomia – ja usein maanpaossa toimivia – tiedotusvälineitä, Lukašenkan tukijat luottavat Valko-Venäjän ja Venäjän valtiolliseen mediaan, Astapenia sanoo.
Instituutioistakaan ei näytä hänen mukaansa olevan kansan yhdistäjiksi. Jopa ortodoksinen kirkko ja asevoimat, jotka ovat perinteisesti nauttineet korkeaa arvostusta Valko-Venäjällä, ovat menettäneet kansan enemmistön luottamuksen. Kahtiajaon syvetessä moni yhä useampi myös ajattelee tarkoituksen pyhittävän keinot.
– Lukašenkan kannattajat esimerkiksi kiistävät syytökset, joiden mukaan mielenosoittajia olisi kidutettu. Silloinkin, kun he myöntävät, että moisia rikoksia on tapahtunut, he pitävät niitä oikeutettuina ja välttämättöminä, hän toteaa.
