LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN / IMAP Soile Kallio

Jussi Isotalo: Vakaus, kohtuuden taju, johdonmukaisuus

Perinteinen media piruilee, sosiaalinen media solvaa.

Hallitus ei saa mielipidetutkimuksissa haastatelluilta korkeaa arvosanaa. Sitä ei pidä ihmetellä. Monipuoluedemokratiassa vallanpitäjiä harvemmin ylistetään, eikä tuloksissakaan ole hurraamista. Merkillepantavaa kuitenkin on, että oppositioon ollaan vieläkin tyytymättömämpiä. Kriisikokouksia pidetään näinä viikkoina vähintään joka toisessa puolueessa. Niihin on aihetta.

Pitkä hallitusvastuu ei automaattisesti johda suosion romahdukseen, vaikka jonkinlaista eroosiota vallassa olo synnyttää kannatuspohjaan. Viime vuosikymmeninä kuluttavinta on ollut pääministeripuolueen vastuu. Mutta kuten Angela Merkelin esimerkki osoittaa, siinäkin asemassa on mahdollista säilyttää jatkoon oikeuttava luottamus.

Kokoomus on nyt paalupaikalla. Se ei vielä takaa mitään, mutta joitakin signaaleja on luettavissa. Tietty vakaus, johdonmukaisuus ja kohtuuden taju näyttävät nauttivan arvostusta. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, jos kokonaisuus vaikuttaa tolkulliselta.

Hallituksen sisäisen ilmapiirin kannalta ei tietenkään ole paras mahdollinen tilanne, jos yhdelle hallituspuolueelle mitataan nousevaa kannatusta, toiselle laskevaa ja kolmannelle ei tahdo löytyä kannatusta ollenkaan.

Silti on sääli, jos hallitusryhmien välit jäätyvät juuri kun talouskehitys on saatu kasvu-uralle. Työ on pahasti kesken. Työllisyystavoitteeseen on matkaa, työmarkkinoiden jäykkyydet jäljellä, byrokratian purkuhankkeet hädin tuskin alullaan ja valtionvelan kasvu vasta hidastunut. Sotekin on pahasti levällään. Vaalikaudesta jäljellä olevaa liki puoltatoista vuotta ei kannattaisi hukata nahisteluun.

Politiikkoihin kohdistuva julkisuus on tylyä kuin marraskuinen myrsky. Perinteinen media piruilee, sosiaalinen solvaa. Harventunut ja harmaantunut jäsenistö vaatii jämäköitymistä, millä se tarkoittaa joustamattomuutta. Periksi ei saa antaa vaikka mikä olisi. Oikeistossa halutaan kaarrosta oikealle, vasemmistossa vasempaan, keskustassa aitovierille, vihreissä näitä ja kaikkea muutakin vastaan.

Jos puolueet paremmin erottuakseen tekevöt lisää etäisyyttä toisiinsa, päätöksenteon vaatima yhteistyöhalu on entistä vaikeampi kaivaa esiin. Suomessa tarvitaan nykyään vähintään 3-4 puoluetta enemmistöhallituksen muodostamiseen. Näin on melko varmasti seuraavien vaalien jälkeenkin.

Siksipä puolueet koventuneesta retoriikastaan huolimatta joutuvat sisäisesti pohtimaan, mikä niitä yhdistää enemmän kuin erottaa. Tätä keskustelua soisin käytävän julkisestikin nykyisenkaltaisen poteroista huutelun sijaan. Se auttaisi myös äänestäjiä paremmin hahmottamaan millaisia politiikan sisältövaihtoehtoja on olemassa. Suotuisana sivutuotteena ehkä myös vältyttäisiin vaikutelmalta, että hallitusyhteistyöhön ryhtyvöt puolueet ensi töikseen pettävät vaalilupauksensa.

Politiikka on entistä voimakkaammin henkilöitynyt puolueiden puheenjohtajiin, haluttiin sitä tai ei. Olet niin hyvä kuin puolueesi viimeksi mitattu kannatus. Venettäsi eivät keikuta ainoastaan kilpailijat ja kommentaattorit vaan myös ja erityisellä innolla oman puolueesi malttamattomat.

Tämä on aika julmaa, kohtuuttomuuteen asti. En äkkiseltään muista tältä vuosituhannelta yhtään tapausta, jossa uskottavuuskriisin joutuneen puoluejohtajan luisu olisi lähtenyt oikenemaan, teki tämä mitä tahansa. Piirijohtajien julkilausumissa ilmaistu tuki ei köytännössä paina paljoakaan. Politiikan pörssimeininki ei tunne kärsivällisyyttä. Jos kurssikäyrä näyttää alaspäin, taakaksi koettu johtaja joutuu lähtemään. Aina ei malteta odottaa eduskuntavaaleihin, jotka ovat puoluejohtajien luontevin tulosmittari.

Todennäköistä onkin, että vuoden sisällä näemme yhtä useamman vallankeikauksen. Veikkauksia otetaan vastaan.

Jussi Isotalo

Jussi Isotalo

Jussi Isotalo on kokoomuksen entinen puoluesihteeri.

Kommentit