Kirjailija Väinö Linnan syntymästä on kulunut sata vuotta. LEHTIKUVA / PERTTI JENYTIN

Väinö Linnan muistelut julki: Kyllä siinä oli oma luokkatunne mukana

Venäläisten joukkojen osuus Suomen 1918 sodassa oli kirjailijan mukaan ’aivan mitätön’.

Kirjamaailmassa ilmestyy torstaina melkoinen tapaus. Päivä on tehnyt kierroksensa – Väinö Linna muistelee -kirja (Kustannusosakeyhtiö Siltala) ovat aiemmin paperille kirjoittamattomat Väinö Linnan (1920-1992) muistelut.

Ääninauhoista toimitettu teos on odotellut puoli vuosisataa ja tulee julki kansalliskirjailijan satavuotisvuonna. Teoksen toimittaneen Panu Rajalan mukaan ”voidaan puhua kirjallisesta sensaatiosta”.

Elämäntarinaansa kertova Väinö Linnan ”ääni” kirjassa tuo paljon lisää yhä käytävään keskusteluun muun muassa Täällä Pohjantähden alla -teossarjan historiallisuudesta. Viimeksi Lasse Lehtinen ja Risto Volanen ovat katsoneet, että ”Väinö Linna johti vakavasti harhaan kokonaisen sukupolven” yleistäessään 1918 sodan selitykseksi kärsimykset, kun kyse olikin Kullervo Mannerin ja O.W. Kuusisen venäläisten bolsevikkien painostamana johtamasta aseellisesta vallankumouksesta.

Seuraavat katkelmat ovat Väinö Linnan uutuusteoksessa kertomia eräitä kuvailuja ja taustoja Pohjantähden taustasta ja hänen omasta motivaatiostaan:

– Se oli jonkinlainen, jos jätetään älylliset perustelut pois, niin psyykkisessä merkityksessä semmoinen inttävä tunne, että emme me semmoisia olleet eikä se sillä tavalla ollut. Että todellisuus on toisen näköinen. Pohjantähdessä oli kokonaan lähtökohtana, että se on oikaistava tämä käsitys. Joskus kun perehdyin niihin asioihin ja erikoisesti juuri rankaisutoimenpiteisiin, niin jälkikäteen ne herättivät minussa voimakkaan tuohtumuksen, Väinö Linna sanoo kirjassa.

Kyllä siinä oli oma luokkatunne mukana, joskaan ei niinkään luokkatietoisuus, sillä kyllä minä pyrin näkemään myöskin yhteiskunnan yläkerrassa ilmenevät motiivit. Mutta tietysti sitä samaa myötätuntoa ja lämpöä niitä ihmisiä kohtaan minulla ei ole kuin juuri omaa luokkaani kohtaan. Että minä puhun pikemminkin luokkatunteesta kuin luokkatietoisuudesta.

Mutta se tuntui niin mahdottomalta, kun ajatteli omaa taustaansa, että se oli itse asiassa hiljentynyt kapinan jälkeen. Että se oli niinkuin piilossa siellä kartanomailmassa. Eihän kukaan uskaltanut vasemmistolaisia mielipiteitä esittää. Ja tämäkin oli yksi syy miksi oli sitten osoitettava mitä varten se näin on.

Vaistomaisesti imin juuri tähän torpparijuttuun minua, siis tämän oman taustani. Ja vaikken minä enää torpassa ollut elänyt, mutta vanhempani olivat.Linnan mukaan torpparivapautus ja kunnallislait olisivat voineet integroida 1910-luvulla työväenliikkeen yhteiskuntaan.

Jollei olisi tullut kapinaa ja itsenäistyminen olisi tapahtunut ilman väkivaltaa näin sopimusteitse niinkuin se oli täysin mahdollista ja niinkuin se alunperin tapahtuikin. Venäläinen sotaväki vedettiin täältä pois heti itsenäistymisen jälkeen sitä mukaa, kun rautateiden kuormituskyky suurin piirtein salli. Se venäläisten joukkojen osuus oli hyvin mitätön täällä. Kyllä minä uskon, että Leninillä oli aivan selvästi pakko, saksalaisten kanssa tehdyssä rauhansopimuksessahan oli pykälä, että joukot on Suomesta vedettävä pois. Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden selvästi tietoisena siitä, että todennäköisesti se jää porvarilliseksi. Mutta tietenkin hän toivoi, että täällä syntyisi voittoisa vallankumous sitten.

Väinö Linna selvittää aluksi jäsentäneensä paperille, mitä Pohjantähden tulee olla:

Sen rakenteen täytyy antaa kuva tästä yhteiskunnan murroksesta, tältä aikakaudelta ja suomalaisesta yhteiskunnasta, ja sitten myöskin suorittaa tämä moraalinen tehtävä, mistä alussa puhuin. Siis laukaista näitä patoutumia ja tuoda ihmisten käsitys lähemmäksi reaalista, todellista maailmaa.

Tuosta torpparikysymyksestähän on sanottu, ettei se ollut keskeinen ongelma Suomen yhteiskunnassa siihen aikaan. Ei se nyt tietenkään ollutkaan eikä kansalaissotaan vaikuttanut keskeinen syy. Välitön syy oli ensinkin elintarvikepula ja työttömyys. Mutta se oli kyllä hyvin merkittävä tekijä sikäli, että se piti väestönosan semmoisessa irrallisessa tilassa, jossa ne eivät oikein tunteneet elämäänsä vakiintuneeksi. Ja olen sanonut, että jos tämä joukko olisi vapautettu kaksi-kolmekymmentä vuotta aikaisemmin, niin sen stabilisoiva vaikutus yhteiskuntaan olisi ollut hyvin suuri, että mitään punakapinaa tuskin olisi edes voitu ajatella eikä sitä olisi voitu yrittääkään, koska työväestö, varsinainen kaupunkilaisproletariaatti, sentään oli niinkin vähäinen kuin se oli.

Maalaisproletariaatin kapina se oli, vaikka kaupungeissa tietysti oli tämä valveutuneempi työväestö, jonka piirissä se liikkeelle kaikki pantiin. Mutta sieltä se reservi tuli, maaseudulta.

LUE MYÖS:
Väinö Linnaa puolustetaan ja suojellaan – turhaanko? (VU 13.9.2020)
Lasse Lehtinen: Väinö Linna johti vakavasti harhaan kokonaisen sukupolven (VU 24.1.2018)

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt