”Valtion keräämistä ansiotuloveroista 68 prosenttia kertyy 8,6 prosenttia eniten ansaitsevan työstä. Kaikista palkkaveroista sama porukka maksaa 38 prosenttia”, Elina Lepomäki kirjoittaa Verkkouutisten blogissaan.

Lepomäki toteaa tilastokeskuksen tulorakennetilaston paljastavan myös, että vain 30 prosenttia kotitalouksista maksaa nettomääräisesti veroja.

”Se tarkoittaa sitä, että ainoastaan kolme eniten tienaavaa kotitaloutta (kymmenestä) maksaa enemmän veroja kuin saa tulonsiirtoina. Muiden kohdalla tilanne on joko lähellä nollaa tai päinvastainen.”

Suuri osa nykyisen julkisen sektorin tulonsiirroista tapahtuu Elina Lepomäen mukaan keskiluokalta keskiluokalle eikä esimerkiksi hyvätuloisilta pienituloisille.

”Työeläke ja ansiosidonnainen työttömyysturva ovat tästä parhaita esimerkkejä”, Lepomäki toteaa.

”Kun kunnat ja valtio ovat printanneet jo usean vuoden 9 miljardin alijäämää, olisi varmaankin oikea johtopäätös nostaa hyvätuloisten verotusta? Pitäisihän hyvätuloistenkin osallistua taloustalkoisiin jotenkin. Retoriseen kysymykseen voi antaa vastauksen omien mieltymysten tai – kuten meillä poliitikoilla on tapana – oman äänestäjäkunnan preferenssien pohjalta”, Lepomäki sanoo.

Hyvinvointivaltion ystävät ratkaisevat Lepomäen mukaan ongelman pohtimalla julkisen talouden optimaalista verokertymää.

”Työhön kohdistuva verotus vaikuttaa palkansaajan nettoansioihin sekä työn kokonaiskustannukseen. Siksi sillä on vaikutusta sekä työn tarjontaan että sen kysyntään”, Lepomäki selvittää.

Se tarkoittaa hänen mukaansa suomeksi sanottuna sitä, että korkean verorasitteen oloissa osa työstä jää tekemättä.

”Kun työtä jää tekemättä, heikkenevät sekä kansantalous, että sen myötä julkinen talous. Kun työttömyys nousee, yhä useampi siirtyy nettomaksajasta nettosaajaksi – veronmaksajasta tulonsiirtojen varaan – mikä lisää julkisen talouden nettomenoja.”

Lepomäki sanoo, ettei ole huolissaan hyvätuloisista, ”vaan jakaantuneesta yhteiskunnasta, jossa köyhä ja ahkera pääsee vain vaivalloisesti tai sattumalta nousemaan elinkaarensa aikana hyvätuloisten joukkoon”.

Hänen mukaansa korkea työhön kohdistuva verorasite tarkoittaa, että ahkeruudella pääsee vaikuttamaan yhä vähemmän omaan ansiotasoonsa. Se taas lisää pääomien keskittymistä sinne, missä ne jo ovat.