Venäjällä valmistellaan parhaillaan lakia, joka kieltäisi Neuvostoliiton tavoitteiden, päätösten ja toimien rinnastamisen natsi-Saksaan. Lain on määrä myös kieltää ”neuvostokansan ratkaisevan roolin” kiistäminen natsi-Saksan kukistamisessa sekä ”Neuvostoliiton humanitaarisen tehtävän” julkinen kyseenalaistaminen.
Toista maailmansotaa teoksissaan käsitellyt venäläinen sotahistorioitsija Mihail Meltjukov pitää lakihanketta monin tavoin ongelmallisena ja tulkinnanvaraisena.
– Mitä rinnastamisella tarkoitetaan? Entä mitä tapahtuu vertailevan tutkimuksen kaltaisille metodeille, hän kysyy verkkolehti Meduzan haastattelussa.
Toteutuessaan laki on hänen mukaansa yksi uusi työkalu siinä arsenaalissa, jolla Venäjän vallanpitäjät pyrkivät tukahduttamaan epämieluisiksi kokemiensa näkemysten esittämistä julkisuudessa.
– Äskettäin hyväksyttiin laki, joka tekee opetustoiminnan luvanvaraiseksi. Se on vielä kätevämpi väline jonkun vaientamiseksi. ”Ei lupaa? Hyvästi, toveri!”, hän toteaa.
Poliittisia pelejä
Kun Meltjukov on omassa tutkimuksessaan arkistolähteiden pohjalta kirjoittanut sekä Josif Stalinin Neuvostoliiton että Adolf Hitlerin natsi-Saksan valmistelleen hyökkäystä vuonna 1941, häntä on syytetty presidentti Vladimir Putinin vaaliman uhrinarratiivin kyseenalaistamisesta. Hän itse pitää käsittämättömänä, kuinka historiantutkijaa voidaan pitää vastuullisena jonkin sellaisen kertomisesta, minkä viralliset arkistot kiistattomasti osoittavat.
– Puna-armeijan yleisesikunnan suunnitelmia en ole kirjoittanut minä, vaan toiset ihmiset toisena aikana. Näitä dokumentteja säilytetään virallisesti valtiollisissa arkistoissa. – Jos tällaisia pelejä aletaan pelata, historioitsijat eivät pian kirjoita enää mitään, Meltjukov sanoo.
Akateemisen historiantutkimuksen perussääntöihin kuuluu hänen mukaansa se, että jos tutkijan argumentit halutaan osoittaa vääriksi, sen on tapahduttava lähteisiin perustuvan todistusaineiston pohjalta. Venäjän uuden lainsäädännön puitteissa sellaista on hänen mielestään enää turha odottaa.
– Kaikki riippuu siitä, millaisia poliittisia pelejä maan johto tahtoo pelata. Jos he haluavat, että me historioitsijat käsittelemme kysymyksiä muuten kuin asiakirjojen pohjalta, sitä me emme tule tekemään – haaskaisimme vain aikaamme, hän toteaa.
