Verkkouutiset

Uudistuksista luodaan mörkömielikuvia

BLOGI

Kokoomuksen kansanedustajan Sanna Lauslahden mukaan ammatillisesta koulutuksesta käyty keskustelu on esimerkki mielikuvapolitikoinnista.
Sanna Aunesluoma
Sanna Aunesluoma
Sanna Aunesluoma on Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Elämme nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä, jossa vanhat toimintamallit, oletukset ja osaaminen vanhenevat hetkessä. Muutos on osa arkeamme halusimme sitä tai emme. Vaihtoehtoina on jäädä paikalleen ja menettää kaikki se hyvä, jota olemme saavuttaneet tai sitten olemme mukana luomassa muutosta etunojassa ja varmistamme hyvän yhteiskunnan kaikille tulevina vuosina.

Uutisotsikot ja oppositio antavat usein synkähkön kuvan hallituksen uudistuksista. Toisaalta ymmärrän tämän, koska sana tuhoaa on dramaattisempi, kuin sanat luoda uutta ja parempaa. Dramaattiset sanat vain myyvät paremmin ja saavat enemmän klikkauksia. Ongelma on, että varsinainen koko totuus unohtuu silloin yksittäisten yksityiskohtien alle.

Otan tässä kirjoituksessa esimerkkinä ammatillisen koulutuksen uudistuksen. Tämän vuoden alussa tuli voimaan ammatillisen koulutuksen uudet säädökset. Viime vuoden lopulla luotiin todellisia mörköjä uudistuksesta lähes joka käänteessä – luotiin mielikuvia, että opiskelijat jätetään heitteille jne. Tässä yhteydessä, kuten muiden lakien kanssa, kannatan huolien esille tuomista, koska esille tulevat huolet tulee ottaa vakavasti ja tehdä ennakoivia toimia niiden estämiseksi tai korjaamiseksi.

Ammatillisen koulutuksen uudistuksen osalta kirjoituksissa yhdistetään toisiinsa kaksi eri asiaa eli ammatillisen koulutuksen reformi ja ammatilliseen koulutukseen tehdyt rahoitusleikkaukset. Nämä eivät ole yksi ja sama asia. Ymmärrän tietysti kriittisiä kirjoittajia siitä, että nämä kaksi asiaa yhdistämällä saadaan aikaan maukkaampia kirjoituksia ja vetävämpiä otsikoita. Niissä usein toistuu, että reformi tuo mukanaan ongelmia, vaikka ongelmat ei todellisuudessa liity mitenkään reformiin, vaan aiemmin tehtyihin rahoitusleikkauksiin. He jotka näkevät reformin mörkönä, niin esitän kysymyksen, että vastaako tämän hetkinen ammatillinen koulutus tulevaisuuden alati muutoksessa olevan työelämän haasteisiin?

Rahoitusleikkaukset ovat olleet kipeitä. Niistä ei pääse mihinkään, ja osassa oppilaitoksia ne on tehty opiskelijoiden kustannuksella ronskilla otteella opetuksesta karsien. Tiettyyn pisteeseen asti voi tehdä säästöjä ilman ydintoimintaan eli opetukseen puuttumatta. Uusi ammatillisen puolen lainsäädäntö antaa mahdollisuuksia myös uudistaa organisointia ja toimintamalleja, jotta rahaa voisi kohdentaa järkevällä tavalla oppimista edistävään toimintaan. Yhdessä oppilaitoksessa oli tunteja kohdennettu uudella tavalla, että ensimmäisenä vuotena on eniten tunteja ja oppilaalla täydet viikot, jonka jälkeen työpaikkaoppimisen määrä kasvaa. Selvää on, että tilannetta tulee seurata ja tarvittaessa tehdä korjaustoimia.

Ammatillisen koulutuksen reformi tuo nykyistä yksilöllisemmät opinpolut ja se on opiskelijan etu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että opetuksen ja koulutuksen järjestämisessä luovuttaisiin ryhmistä. Ihminen on sosiaalinen eläin, joka vaatii ryhmäytymistä. Koulutus on myös taloudellisinta järjestää erilaisissa ryhmissä, ja yhteiskuntamme rakentuu yhdessä tekemisen toimintamalliin.

Jokaiselle opiskelijalle tehtävä henkilökohtainen osaamisen kehittämisen suunnitelma edellyttää ohjausta. Reformi tekee opiskelijoiden ohjauksen nykyistä näkyvämmäksi ja merkityksellisemmäksi. Ohjaus ulottuu selkeästi läpi tutkinnon suorittamisen. Oppisopimuksen käyttö helpottuu. Jatkossa se onnistuu jopa kesätöihin, jos työpaikan ja opiskelijan tarpeet osuvat kohdalleen. Oppilaitoksessa ja työpaikoilla oppimisen yhdistelyyn tulee enemmän vaihtoehtoja mm. koulutus- ja oppisopimuksen vuorottelusta. Koulutussopimuksen käyttäminen myös kesäaikaan edellyttää yhtä lakimuutosta eli opintososiaaliset etuudet tulee olla käytettävissä läpi vuoden. Samalla opinnoista valmistuminen nopeutuu.

Työelämän rooli osaamisen arvioinnissa yksinkertaistuu. Nyt on vielä kaksi tapaa toimia, jatkossa yksi, jossa työelämässä on nykyisiä näyttötutkintojen arviointia kevyempi rooli – jatkossa vain yksi arvioija. Oppilaitoksen puolelta arvioijana on opettaja. Yhtenä peikkona on nähty myös aikuisten ja nuorten koulutuksen yhdistämisen. Osa kokee sen ongelmallisena, eli suomeksi sanottuna pelätään nuorten ja aikuisten yhteisiä ryhmiä. Tämä pelko on lähtökohtaisesti aiheeton, koska työelämässä kaikenikäiset ovat tasaveroisia kollegoita keskenään.

Uudistuksia tarvitaan. Elämme muutoksen keskellä. Varsinkaan, koulutuksen puolella ei voi jäädä tuleen makaamaan, koska koulutusjärjestelmän tulee varmistaa tulevaisuuden osaamistaidot. Siksi on hyvä, että kaikkia koulutusasteita läpivalaistaan ja kehitetään. Selvää on, että kaikkiin uudistuksiin ja niiden toteuttamiseen liittyy omat riskinsä ja osa niistä voidaan välttää hallitulla toimeenpanolla. Se, ettei tehdä mitään, ei ole vastaus.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat

Suosittelemme

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)