Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen perää Uutissuomalaisessa selvitystä, miten paljon pieniä rikoksia jätetään kokonaan tutkimatta. Hänen mukaansa kyse on isosta kriminaalipoliittisesta kysymyksestä, koska massarikokset koskettavat isoa joukkoa tavallisia suomalaisia.
– Jos yhteiskunnassa syntyy tilanne, että esimerkiksi omaisuuden anastamisesta kaupasta ei seuraa rangaistusta, halu sääntöjen noudattamiseen vähentyy. Syntyy kasvupohjaa sille, että meillä voi tehdä tiettyjä asioita ilman seuraamusta. Se taas antaa kasvupohjaa vakavammalle rikollisuudelle, hän sanoo.
Keskustelu poliisin ”juttujen tappamisesta” käynnistyi, kun Helsingin Sanomat kirjoitti Itä-Uudenmaan poliisin ohjeistuksesta, että tietyt massarikokset jätetään kokonaan tutkimatta. Helsingin poliisipäällikkö Tomi Vuori kirjoitti sitten blogissaan, että Helsingin poliisi ja Helsingin syyttäjänvirasto ovat ”yksimielisesti sopineet menettelystä juttujen mahdollisimman varhaiseksi rajoittamiseksi”. Syynä on poliisin resurssipula.
Raija Toiviainen kertoo Uutissuomalaiselle, ettei hän ole vielä tutustunut ”sopimuksen” yksityiskohtiin. Hänen tietojensa mukaan kyse on ohjeistuksesta, jolla poliisille ”annetaan työkaluja” seikoista, joiden perusteella poliisi voi harkita esitutkinnan rajoittamisesityksen tekemistä syyttäjälle yksittäisissä rikoksissa.
Toiviainen kutenkin korostaa, että Suomessa on esitutkintapakko. Kaikki jutut, joissa on syytä epäillä rikosta, pitää tutkia. Ja jos on todennäköisiä syitä syytteen nostamiselle, syyte on nostettava.
– Toki lainsäätäjä on luonut poliisille ja syyttäjälle keinoja rajoittaa esitutkintaa tai jättää syyttämättä. Mutta lainsäätäjän tarkoitus ei ole se, että järjestelmällisesti joitakin rikoksia katsotaan läpi sormien, hän sanoo.
