Lääketieteellisiä ruumiinavauksia tehtiin tuoreimman tilaston mukaan vuonna 2018 yhteensä 2[nbsp]153. Se on vähemmän kuin koskaan runsaan 40 vuoden aikana, kertoo Uutissuomalainen tässä Etelä-Suomen Sanomien jutussa.
– Tämä on huolestuttava suunta, toteaa Kuopion yliopistollisen sairaalan (Kys) obduktio- eli ruumiinavaustoiminnasta vastaava erikoislääkäri Elina Pirinen.
1980-luvun taitteessa lääketieteellisiä ruumiinavauksia tehtiin kymmenen tuhatta. 2000-luvun vaihteessa se oli pudonnut jo puoleen siitä.
– Ei niitä kymmentä tuhatta tarvitse tehdä, mutta jonkin verran nykyistä enemmän olisi hyvä.
Viime vuonna kuoli noin 54[nbsp]000 suomalaista, noin 4[nbsp]000 enemmän kuin vuonna 2009. Lääketieteellisiä ruumiinavauksia tehdään kuolemansyyn selvittämiseksi muun muassa yliopistollisten keskussairaaloiden patologian osastoilla.Sairaalan tai terveyskeskuksen yli- tai vastaava lääkäri päättää lääketieteellisestä ruumiinavauksesta, mutta siihen tarvitaan lisäksi lähiomaisen suostumus.
Myös oikeuslääketieteellisten ruumiinavausten määrä on laskenut selvästi viime vuosina: viime vuoden luku oli runsaat 8[nbsp]100, kun vielä vuonna 2009 määrä ylitti 12[nbsp]000:n. Oikeuslääketieteellisestä ruumiinavauksesta vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Sellaisen määrää poliisi, jos kuoleman on aiheuttanut esimerkiksi tapaturma tai rikos tai kuolema on ollut yllättävä.
Suomen patologiyhdistyksen puheenjohtajan Panu Kovasen mukaan pääsyy lääketieteellisten ruumiinavausten määrän laskulle on se, että diagnostiikka on kehittynyt.
– Ruumiinavaus tehdään, jotta kuolemansyy selviää. Entistä useammin se on kuitenkin selvillä jo kliinisten tietojen perusteella. Esimerkiksi syöpäsairauksissa näytteet otetaan nykyään jo ennen hoidon aloittamista. Jos hoidot eivät tepsi, niin tiedetään, että kyseessä on syöpäkuolema. Koska diagnostiikka elämän varrella on kehittynyt, yllätyksellisiä kuolemia on vähemmän, hän kertoo.
Kysin Pirinen nostaa syyksi rahan diagnostiikan kehittymisen ohella.
– Ruumiinavaukset maksavat kunnille, ja se on aika helppo tapa säästää. Kun huonokuntoinen potilas siirretään sairaalasta loppuhoitoon terveyskeskukseen ja potilas menehtyy terveyskeskuksessa, niin ruumiinavauksen pyytämiseen on kynnys, kun sairaalasta on jo annettu diagnoosi, hän sanoo.
Turun yliopistollisen keskussairaalan (Tyks) patologian erikoislääkäri Jukka Laine katsoo, että ruumiinavaus on oikeusturvakysymys ja viimeinen laadunvarmistus hoidolle.
– Äitini kuoli kolme vuotta sitten. Hänellä oli syöpä, mutta ruumiinavauksessa selvisi, että hän kuolikin läppävikaan ja sydämen vajaatoimintaan. Ruumiinavaus tarjosi myös tärkeää ja arvokasta tietoa hänen syöpäänsä hoitaneille lääkäreille.
Hän muistuttaa, että jos varmuutta ei ole haettu ruumiinavauksella, kuolinsyytilastot voivat vääristyä ja oikeusturva hämärtyä.
