Verkkouutiset

Uskotko salaliittoteorioihin? – Tämän se kertoo sinusta

Väittely salaliittoteoreetikon kanssa on tutkijan mukaan hyödytöntä, ja se on uhka demokratialle.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Kun maailmalla tapahtuu jotakin dramaattista, esiin nousee lähes poikkeuksetta väitteitä, joiden mukaan viranomaiset pyrkivät salaamaan tapahtumien todellisen kulun ja siten suojelemaan jotakin niiden taustalla olevaa vaikutusvaltaista tahoa.

Presidentti John F. Kennedyn murha vuonna 1963, New Yorkin WTC-iskut syyskuussa 2001, viime vuosien terroriteot Euroopassa ja vuoden takainen Las Vegasin joukkosurma ovat vain muutamia esimerkkejä tapahtumista, jotka ovat antaneet kimmokkeen lukemattomille vaihtoehtoisille salaliittoteorioille.

– Vaikka salaliittoteorioita on esiintynyt kautta historian, sosiaalinen media mahdollistaa niihin liittyvien, enemmän tai vähemmän autenttisten tekstien, kuvien ja videoiden levittämisen nopeammin ja laajemmin kuin koskaan aikaisemmin, Grenoblen Sciences Po -yliopiston tutkija Tristan Guerra toteaa ranskalaislehti Le Pointin julkaisemassa artikkelissaan.

Salaliittoajattelu on Guerran mukaan pitkään ollut yhteiskuntatieteiden sokea piste. Viime vuosien huolestuttava kehitys on kuitenkin vihdoin havahduttanut sosiaalipsykologian ja ihmisen tiedollisia toimintoja tutkivat kognitiivisen psykologian selvittämään, millaiset seikat saavat osan ihmisistä kiinnittymään erilaisiin salaliittoteorioihin.

– Tutkimuksista ilmenee, että tietyt persoonallisuuspiirteet, kuten avoimuus uusille kokemuksille, varautuneisuus, epäluottamus, yhteistyöhaluttomuus, narsismi ja häikäilemättömyys ovat yhteydessä salaliittouskomuksiin, Guerra sanoo.

Ainutlaatuisuuden illuusio

Salaliittoteorioihin taipuvaisilla henkilöillä on Guerran mukaan taipumus yliarvioida yhtäaikaisten tapahtumien keskinäisiä yhteyksiä ja olettaa, että niiden taustalla on jonkin tahon tahallinen toiminta silloinkin, kun niin ei todellisuudessa ole.

– Toiset tutkimukset osoittavat, että salaliittoteorioihin uskovat ihmiset ovat muita useammin vieraantuneita (voimattomuuden tunne, yleisen käyttäytymisnormiston torjuminen) ja sosiaalisesti eristäytyneitä. Yksilöt, jotka eivät koe kuuluvansa mihinkään ryhmään, ovat siten valmiimpia kehittämään salaliittoihin uskovan ajattelutavan, Guerra sanoo.

– Otaksutaan, että yksilöt, joilla on voimakas ainutlaatuisuuden tarve, ovat muita viehättyneempiä harvinaisesta tai tavoittamattomissa olevasta informaatiosta. Tämä piirre kuuluu erottamattomana osana salaliittonarratiiveihin, sillä niiden levittäjät kokevat pitävänsä hallussaan salaista, muulta yhteiskunnalta piilotettua tietoa.

 ”Väittely on hyödytöntä”

Tutkimukset viittaavat Guerran mukaan siihen, että tiettyihin tapahtumiin liittyvien salaliittoteorioiden suosio ei riipu niinkään kyseisten tapahtumien erityispiirteistä, vaan pikemminkin tiettyjen yksilöiden psykologisista taipumuksista ja tarpeista.

– Salaliittoteoreetikoiden kanssa on tosiasiassa miltei mahdotonta väitellä, sillä he eivät ole rationaalisia. Päinvastoin – kun heille esitetään faktatodisteita siitä, että heidän väitteensä ovat vääriä, he torjuvat niin tosiasiat kuin niiden esittäjän, hän toteaa.

– Jos tällainen käyttäytyminen selittyy yksilöiden psykologisilla taipumuksilla, salaliittoteorioista vakuuttunutta henkilöä on ikävä kyllä jokseenkin mahdotonta saada järkiinsä. Tämä ei ole vailla seurauksia lähtökohtaisesti keskustelulle, väittelylle ja konsensukselle perustuvalle demokratiallemme, Guerra varoittaa.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)