X
SULJE MAINOS

Uskomattomia tarinoita Hesarin mediakäytöksestä

Jos osakin Helsingin Sanomien ex-rikostoimittaja Harri Nykäsen tarinoista on totta, niin ohhoh.

Harri Nykäsen Likainen Harri -kirjan alaotsikko ”20 vuotta Erkon renkinä” ei tarkoita Sanomien edesmenneen pääomistajan Aatos Erkon halventamista. Kyse on huomautuksesta, jonka Nykäsen appiukko lausahti, kun kuuli vävypoikansa ryhtyvän Helsingin Sanomien toimittajaksi.

Aatos Erkkoon Nykäsellä oli etäiset mutta hyvät suhteet, sillä Erkko suhtautui ymmärtäväisesti rikostoimittajansa purnauskirjeisiin. Ne kohdistuivat toimituksen johtohahmoihin. Erkko saattoi vaikuttaa toimituksellisiin ratkaisuihin päätoimittajia harmittavalla tavalla.

Nykänen rikkoi ns. virkaporraskäytäntöä ohittaen kirjeillään esimiehensä. Jopa kriittiseksi itseään pitävässä tiedotusvälineessä toimittajan omapäisyyttä ei katsottu suopeasti. Tiedon ja totuuden esilletuloa esteltiin.

Harri Nykänen erotettiin Hesarin palveluksesta 2010, jolloin niin talon yritysjohto kuin toimituksen päättäjät olivat saaneet hankalaksi käyneestä toimittajastaan tarpeeksi. Kun Sanomien omistuksessa oleva tv-kanava Nelonen aloitti mediakriittisen ohjelmasarjan ”Palaneen käryä”, hän meni haastateltavaksi ja paljasti HS:n peittelemän ”erään valtionyhtiön” johtoon kohdistuvan rikosepäilyn.

Tuossa tv-haastattelussa Nykänen kertoi luvatta, että kyseessä oli Veikkaus Oy:n toimitusjohtaja Matti Ahteen alaisiinsa kohdistunut mahdollinen seksuaalinen häirintä. Suorassa lähetyksessä soitettiin päätoimittaja Janne Virkkuselle, joka joutui noloon tilanteeseen.

Ohjelmasarja oli tavoitteensa mukaisesti niin mediakriittinen, että sarjan lähetys jäi viimeiseksi. Käsky kävi. Tämä on sitä konsernijournalismia.

Harri Nykänen oli paitsi loistava uutispommien kehittäjä, myös keinoja kaihtamaton tiedonhankkija. Yhä vielä hänellä on kontakteja niin alamaailmaan kuin poliisiinkin. Hämmästyttävää on, miten pelkällä liukkaalla oveluudella voi helpostikin päästä tiedon, ehkä totuudenkin jäljille.

Helsingin Sanomien edesmennyt päätoimittaja Keijo Kylävaara totesi aikoinaan, että parasta toimittaja-ainesta ovat huonosti sopeutuvat ja rähinöintiin taipuvaiset yksilöt. Tässä suhteessa Nykänen oli unelmatapaus.

Hyvät veljet ja salaseurat

Nykänen kertoo uransa sankaritöitä. Vaikka tietoa hän oli jo hankkinut aivan tarpeeksi, joskus toimituksen johto harasi julkaisemisia vastaan.

Tiukissa paikoissa hän kirjoitti Erkolle raportteja väärästä toimituksellisesta kohtelusta. Hän julkaisee osan noista kanteluistaan.

Erkon suhtautuminen oli hatun noston arvoista. Suuria työn alla olleita uutispommeja yritettiin pimittää.

Kirja luo räikeällä tavalla kuvaa peitellyistä hyvä veli -kerhoista.

HS:n entinen päätoimittaja Reetta Meriläinen torjuu muistelmissaan (Tytön tie. Kirjapaja 2015) lehteen kohdistetun arvostelun, eikä hyväksy erään sättijän kuvausta HS:sta ”poliittisena puolueena”. Paikoin se voi hyvinkin olla totta tai ainakin näyttää siltä.

Nykäsen kertomusten mukaan niin liiketoimintaa kuin toimitustakin johtavilla on ollut selviä ystävyyskytköksiä, joiden seurauksena lehti on harrastanut suojelua. Mikä on ex-pääjohtaja Martti Enäjärveen liittyvä ja Nykäsen mainitsema ”Yläkenttä 16 r.y.”-herraseura, aatteellinen yhdistys? Kun oli ”ystäviä”, oli helppo määritellä myös vihollisia.

Kärsivällisesti Hesarin johto joutui Nykästä sietämään. Joskus hän ei saanut julkaista nimiä, joskus hyvien skuuppien esille ottoa viivyteltiin. Juttuja käytettiin etukäteen juristeilla, jotka vaikuttavat arkajaloilta. Toimituksen johto uskoi juristeja liian hartaasti.

Merkillisen kritiikittömän suojelun kohteita oli moni äärivasemmiston ja demareiden riveistä. Tänään Nykänen suhtautuu työnantajaansa varsin rauhallisesti, mutta paljastaa ihmeellisiä salaisuuksia Sanomien sisältä. Esimerkkitapaukseksi otettakoon vaikka 1990-luvun puoliväliin ajoittuva poliisijohdon korruptioskandaali. Nykäsen juttua ei hyväksytä, hän kirjoittaa asiasta Erkolle, ja kuukauden kuluttua juttu julkaistaan.

Se sai Tutkivan journalismin palkinnon.

Vaimollekin päivärahaa

Huikaisevaa luettavaa on Nykäsen esille onkima ministeri Olavi J. Mattila, Kekkosen suosikki, Enso-Gutzeitin ja Valmetin hallitusten puheenjohtaja. Mattila järjesti firmojen luottokortit ja autot itsensä lisäksi koko perheelleen. Ulkomaanmatkoilla vaimollekin maksettiin päivärahaa! Tiedot Nykänen kaivoi esiin Valtiontalouden tarkastusviraston muistiosta, johon oikeuskanslerikaan ei halunnut puuttua.

Ja lopuksi presidentti Mauno Koivistosta, ”päädemarista”. Ennen kuolemaansa ex-oikeuskansleri Kai Korte antoi Nykäselle haastattelun. HS julkaisi jutun sopimuksen mukaan vasta haastatellun kuoltua. Tämä nälvi Koivistoa, joka oli kritisoinut useassa yhteydessä poliittistaustaisten korruptiorikosten tutkintaa. Koivisto lähetti suutuspäissään Hesariin julkaistavaksi kireän myllykirjeen.

Hesarin johto määräsi kirjeen hävitettäväksi. Suu oli pidettävä kiinni.

Nykänen teki syntiä: hän oli kopioinut kirjeen ja kertoi jakaneensa sitä muutamille toimittajille. Se ei enää voinut pysyä salaisena. Nykänen julkaisee tuon kirjeen nyt kirjassaan.

Moni lukee Nykäsen kirjaa tuhahdellen. Kirjoittaja on liikkeellä kuitenkin vankkojen dokumenttien turvin, vaikka johtopäätökset ovat tulkittavissa myös kaunaisuuden piikkiin. Totta on kuitenkin, että toimittajien muisti on pitkä, mikä pelottaa heidän esimiehiään. Median tarkoitus ei ole toimia hyvien kavereiden suojelusvirastona. Jos Nykäsen jutuista osakin on totta – kuten pelkään – uskoni mediatalojen riippumattomuuteen hiipuu. Jos.

Harri Nykänen: Likainen Harri. 20 vuotta Erkon renkinä. Docendo 2015.

Kirjoittaja: MARKKU JOKIPII

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt