Suomen rajalla sijaitseva Venäjän asevoimien Alakurtin tukikohta on osa Kuolan niemimaalla ja sen lähistöllä sijaitsevaa arktisten alueiden tukikohtien verkostoa.
Sitä kutsutaan Venäjällä lempinimellä ”uppoamaton lentotukialus”. Nimi juontaa juurensa alueen useista lentotukikohdista.
Amerikkalainen ABC News kutsuttiin vierailemaan Alakurtissa. Tukikohdasta kerrotaan tästä löytyvässä reportaasissa.
Venäjä tekee kovaa vauhtia paluuta arktisille alueille. Sotilaallinen läsnäolo pyritään palauttamaan Neuvostoliiton aikojen tasolle.
Monilla tukikohdilla on kaksi tarkoitusta. Ne toimivat tukena myös pohjoista meritietä käyttävälle laivaliikenteelle. Reitin merkityksen uskotaan kasvavan tulevina vuosikymmeninä kun jäät vähenevät.
Venäjä rakentaa arktiselle alueelle kolmea uutta tukikohtaa ja ”ilmapuolustuskilpeä”, jonka tarkoituksena on kattaa iso osa Venäjän pohjoisesta rannikkoseudusta.
Alakurttiin Suomen rajalle on perustettu uusi arktinen prikaati. Niitä on määrä tulla toinen lisää.
Amerikkalaismedian haastattelemien asiantuntijoiden mukaan on kuitenkin epäselvää, kuinka paljon venäläisten toiminnassa on kyse todellisesta pitkän aikavälin strategiasta ja kuinka paljon pelkästä politiikasta.
Oslon rauhantutkimusinstituutin professori Pavel Baevin mukaan jättipanostukset pohjoisilla alueilla eivät käy järkeen Venäjän nykyisessä taloustilanteessa.
Alakurtti on ABC Newsin mukaan hyvä esimerkki kysymyksistä, joita Venäjän arktisten alueiden toiminta herättää. Toisin kuin muut, se ei voi tukea pohjoista meritietä.
– Sen ainoa sotilaallinen tarkoitus vaikuttaisi olevan puolustus (tai hyökkäys) Suomea vastaan, Pavel Baev arvioi.
Professorin mukaan tukikohdan varsinaista tarkoitusta ei ole koskaan avattu.
Oxfordin yliopiston vieraileva professori ja Venäjän arktisen sotilastoiminnan asiantuntija Katarzyna Zysk pitää arktisille alueille panostamista kuitenkin liian kalliina pelkäksi propagandaksi. Hänen mukaansa asiaa pidetään Venäjän johdossa aidosti tärkeänä.
Zyskin mukaan Venäjä haluaa päästä neuvottelemaan vahvasta asemasta, kun arktisten alueiden omistuksista ja luonnonvaroista aletaan kinata tulevaisuudessa.
