Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola pohtii Ilta-Sanomien kolumnissaan ihmisoikeuksien merkitystä Suomen ulkopolitiikassa. Eduskunta keskusteli hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta aikaisemmin tällä viikolla.
– Nyt keskustelua on käyty ihmisoikeuspainotuksen suhteesta Suomen kylmänviileään pragmaattiseen ulkopoliittiseen linjaan. Inhorealistisen tarpeen ylläpitää suhteita myös ”pahiksiin” koetaan olevan jonkin sortin ristiriidassa ihmisoikeusteeman kanssa, Aaltola kommentoi selonteosta käytyä keskustelua.
Aaltolan mukaan tämä ristiriita saattaa olla vain näennäinen. Demokraatti Joe Biden nousee Yhdysvaltojen presidentiksi tammikuussa, ja tämä on luvannut kutsua koolle demokraattisten valtioiden huippukokouksen, Aaltola muistuttaa.
– Arvojen lisäksi demokratioilla on intressejä, erityisesti suhteessa epädemokraattisiin harvainvaltaisiin maihin kuten Kiinaan. Demokratioiden arvot ja intressit voivat olla täysin sopusoinnussa esimerkiksi jos kauppasopimuksiin koodataan kohta ihmisoikeuksista markkinoille pääsyn ehtona, Aaltola kirjoittaa.
Suomi ei itse kahdenkeskisissä tapaamisissa pysty tehokkaasti edistämään demokraattisia arvoja, mutta demokraattiset yhteisöt voivat geoekonomisten työkalujen avulla näin tehdä, UPI-johtaja arvioi.
– Jos Suomella on vaikkapa tunnin tapaaminen Venäjän tai Kiinan presidentin kanssa, pitääkö tuoda esiin ihmisoikeuskysymykset? Asialistalla olisi iso tukku muita tärkeitä kahdenvälisiä asioita, jotka kaipaisivat käsittelyaikaa. Mutta reaktiona saattaakin olla irvokas näytelmä, jossa aikaa palaa tunti luentoon, jossa kerrotaan maiden ihmisoikeuksien paremmuudesta suhteessa demokratioiden vastaaviin. Mitä saavutettiin? Ei toteutettu intressejä, eikä edistetty arvoja.
– Jos taasen Euroopan tai demokratioiden unioni viestittää vastaavaa esimerkiksi markkinoille pääsyn kautta, strateginen viesti intresseineen ja arvoineen kuuluu myös Taivaallisen rauhan aukiolle, Aaltola päättää.
