Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on nimekkään brittiasiantuntijan, professori Mark Galeottin mukaan ollut kansainvälisen diplomatian elävä legenda, johon ulkomaiset kollegat ovat suhtautuneet aidolla kunnioituksella.
Viime vuosina Lavrovin asema on kuitenkin muuttunut.
– Lavrovin rooli ja merkitys ovat tasaisesti kutistuneet Kremlin asennoituessa ulkoministeriöön lähinnä informaatio-operaatioiden lähteenä ja eräänlaisena presidentin lehdistöosaston jatkeena, Galeotti sanoo Intellinews-sivuston julkaisemassa artikkelissa.
Lavrov pidettiin Galeottin mukaan täysin sivussa jo vuonna 2014, kun Venäjän johto päätti Krimin valtauksesta ja sotatoimista Itä-Ukrainassa. Hän on kuitenkin joutunut kerran toisensa jälkeen selittelemään Venäjän tekemisiä, olipa kyse MH17-matkustajakoneen alasampumisesta Ukrainan ilmatilassa tai entisiin venäläisiin tiedustelu-upseereihin kohdistuneista salamurhahankkeista lännessä.
– Tämän tuloksena hänen kansainvälinen maineensa – diplomaatille ehdottoman tärkeä voimavara – on dramaattisesti huvennut. Käännekohta oli monessa mielessä vuoden 2015 Münchenin turvallisuuskonferenssi, jossa hänen yrityksensä perustella Venäjän Ukraina-politiikkaa otettiin vastaan pilkkanaurulla, Galeotti toteaa.
Kenestä Lavrovin seuraaja?
Lavrov, 70, olisi Galeottin mukaan halunnut jo useaan otteeseen vetäytyä viettämään eläkepäiviä, mutta presidentti Vladimir Putin ei ole siihen suostunut. Nyt alkaa kuitenkin näyttää siltä, että 16-vuotinen kausi Venäjän ulkoministerinä saattaisi olla päättymässä.
– Yksi skenaario on se, että hänet siirrettäisiin presidentin nimittämänä edustajana liittoneuvostoon. Vaikka Putinin syyskuinen tapaaminen toimielimen kanssa osoittautui odotettua vähemmän merkittäväksi, tämä on edelleen yksi vaihtoehdoista. Ei ole luultavaa, että hän yksinkertaisesti jäisi eläkkeelle kirjoittamaan muistelmiaan ja katsomaan, kun hänen rakastamansa Spartak pelaa jalkapalloa, Galeotti sanoo.
Jos Lavrov väistyy, hänen seuraajansa ei Galeottin mukaan todennäköisesti ole kukaan Venäjän kymmenestä apulaisulkoministeristä, vaan joku ministeriön ulkopuolelta. Vahvimpiin esillä olleisiin nimiin lukeutunevat tiedustelupalvelu SVR:n johtaja Sergei Naryškin ja presidentinhallinnon kakkosmies Dmitri Kozak.
– Naryškin on poliitikko, kiinnostuneempi saamaan suorituspisteitä Kremliltä kuin vaikuttamisesta ulkomailla. Hän viestii jo nyt, että hän olisi taisteleva ministeri – innokkaampi noudattamaan kuin muuttamaan nykyistä sotaisaa ja loukkaantunutta politiikkaa, Galeotti toteaa.
Kozakia hän luonnehtii pikemminkin ongelmanratkaisijaksi, joka saattaisi olla ulkoministerinä Naryškinia pragmaattisempi ja kiinnostuneempi siitä, millaisiin kansainvälisiin seikkailuihin Venäjän on järkevää heittäytyä, millaisiin ei. Putinin luottomiehenä Kozakin sanalla voisi jopa olla tiettyä painoa, kun päätöksiä tulevista operaatioista Kremlissä tehdään.
