Suojelupoliisin mukaan kybervakoilun maailma on muuttunut viime vuosina yhä aggressiivisemmaksi. Supon vuosikirja julkaistiin tänään.
Kybervakoilu ei välttämättä enää kohdistu suoraan kiinnostuksen kohteena olevaan organisaatioon, vaan kohdetta lähellä oleviin organisaatioihin ja henkilöihin, jotka eivät ole yhtä tietoisia tietoturvan merkityksestä. Kohdeorganisaatiota lähellä olevia tahoja voidaan hyödyntää joko suoraan tiedonhankinnassa tai väylänä varsinaisen kohteen järjestelmiin.
Vuoden 2018 aikana tuli jälleen ilmi useita kybervakoilutapauksia, joiden taustalla arvioidaan olleen valtiollinen taho. Vakoilua kohdistui Suomen valtioon, yrityksiin ja yksityishenkilöihin.
Suomessa on edelleen maan kokoon suhteutettuna varsin suuri määrä ulkomaisten tiedustelupalveluiden henkilöstöä, erityisesti Venäjältä ja Kiinasta. Vieraiden valtioiden tavoitteina on ennakoida Suomen politiikan eri osa-alueita ja vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.
Supon mukaan eduskunnan hyväksymä tiedustelulakien tehostaa merkittävästi vakavien turvallisuusuhkien torjuntaa. Jatkossa vieraiden valtioiden kybervakoilua tietoverkoissa voidaan havaita myös oman tietoliikennetiedustelun kautta.
Salaisia henkilötietolähteitä haetaan aktiivisesti
Viime vuonna tiedustelu kohdistui muun muassa Nato-keskusteluun, ulko- ja turvallisuuspoliittisiin linjauksiin, Suomen asemaan EU:n pakotepolitiikassa ja Itämeren alueen turvallisuustilanteeseen.
Supo havaitsi myös kiinnostusta Suomen toimintaan Arktisen neuvoston puheenjohtajana, valmisteilla olleeseen tiedustelulainsäädäntöön ja kansainväliseen sotilasyhteistyöhön.
Vaikka kybervakoilu on aiempaa vilkkaampaa, pyrkivät tiedustelupalvelut edelleen löytämään ja hankkimaan myös salaisia henkilötietolähteitä. Lähteiden kautta etsitään tietoja, jotka eivät muutoin olisi saatavilla.
Lisäksi vieraiden valtioiden tiedusteluorganisaatiot pyrkivät hankkimaan avustajikseen ihmisiä, joiden avulla on mahdollista vaikuttaa suoraan tai välillisesti poliittiseen päätöksentekoon ja yleiseen mielipiteeseen.
