Kun Venäjä vuonna 2014 miehitti Krimin ja sotatoimet Itä-Ukrainassa alkoivat, Ukrainan asevoimat olivat syrjäytetyn presidentin Viktor Janukovytšin hallinnon jäljiltä surkeassa jamassa.
Rappiotilan taustalla vaikuttivat sittemmin täysin virheelliseksi osoittautunut uhka-arvio, kokemuksen puute ja Ukrainan Janukovytšin aikana noudattama puolueettomuuspolitiikka. Maan sotilaallinen infrastruktuuri, kalusto ja koulutusjärjestelmä olivat yhä neuvostoajan peruja ja siten auttamattomasti vanhentuneita. Valtaosa asevoimien tukikohdista sijaitsi edelleen Ukrainan läntisissä osissa, entisen Neuvostoliiton länsirajan tuntumassa. Upseeriston keskuudessa korruptio oli laajalle levinnyttä.
Venäjän kääntyminen ystävällismielisenä pidetystä kumppanista Ukrainan alueellista koskemattomuutta ja jopa kansallista olemassaoloa uhkaavaksi viholliseksi loi tilanteen, johon maan asevoimat eivät kyenneet uskottavasti vastaamaan. Ratkaisevaan rooliin sotilaallisen aggression patoamisessa nousivat vapaaehtoispataljooniksi kutsutut joukot, joista muodostui lyhyessä ajassa todellinen kansallinen massaliike.
Kansainvälisen puolustus- ja turvallisuustutkimuskeskus ICDS:n tuore raportti tuo uutta tietoa Ukrainaa puolustavista vapaaehtoisista, heidän motiiveistaan ja kyvystään toteuttaa tähän mennessä jo satoja erikoisjoukko-operaatioita Itä-Ukrainan alueella.
Kyytiä propagandamyyteille
ICDS:n laajan raportin kenties mielenkiintoisinta antia ovat tilastotiedot, jotka luovat läpileikkauksen vapaaehtoispataljoonissa palveleviin sotilaisiin ja heidän asenteisiinsa.
Runsas puolet vapaaehtoisista ilmoittaa ensisijaiseksi kielekseen ukrainan, 32 prosenttia venäjän ja loput sekä ukrainan että venäjän. Venäjänkielisiksi itsensä identifioivien osuus on merkillepantava erityisesti siksi, että Venäjän tukemat niin sanotut Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat ovat perustelleet separatistisia pyrkimyksiään venäjänkielisen väestön oikeuksien turvaamisella.
Vaikka vapaaehtoisten on venäjämielisessä propagandassa usein väitetty tulevan läntisestä Ukrainasta, raportin mukaan 75 prosenttia heistä on lähtöisin Ukrainan keski- ja eteläosista. Toimettomista ja näköalattomista onnenonkijoista ei näytä olevan kyse: yli puolella vapaaehtoisista on korkeakoulututkinto, 63 prosenttia on parisuhteessa ja lähes 50 prosentilla on yksi tai useampi lapsi.
Vapaaehtoispataljooniin liittymisen keskeisimmiksi motiiveiksi selvityksessä osoittautuvatkin perheen ja läheisten turvallisuus sekä halu puolustaa omaa maata ulkoista vihollista vastaan. Lähes niiden rinnalle maanpuolustustahdon kulmakivinä nousevat lojaliteetti ystäviä ja ryhmää kohtaan sekä itsekunnioitus.
Oma puolustuskyky keskiössä
Ukrainan oman puolustuskyvyn kehittämistä vapaaehtoiset pitävät erittäin tärkeänä. Katseet eivät kohdistu niinkään länteen.
ICDS:n raportissa 93,5 vapaaehtoisista korostaa itsenäisen ja kattavan kansallisen puolustusjärjestelmän keskeistä roolia. Mahdollista Nato-jäsenyyttä pitäisi merkittävänä turvallisuusratkaisuna 68 prosenttia, vahvaa strategista suhdetta Yhdysvaltain kanssa 65 prosenttia ja EU-jäsenyyttä 50 prosenttia ICDS:n kyselyyn vastanneista vapaaehtoisista.
Erityisen yllättävää ei vallitsevissa olosuhteissa liene, että ajatuksen Venäjästä Ukrainan turvallisuuden potentiaalisena takaajana torjuu 90 prosenttia vastaajista.
Ukrainalaisten keskuudessa vapaaehtoisjoukot nauttivat laajaa arvostusta. Vuonna 2014 tehdyssä väestön luottamusindeksitutkimuksessa kaikkein korkein luottamus kohdistui vapaaehtoisiin yleisesti (7,3/10). Vapaaehtoispataljoonien kohdalla vastaava luottamusluku oli 7,0, asevoimien 6,4 ja Ukrainan presidentin 5,3.
Itä-Ukrainan sota onkin raportin mukaan nostanut valokeilaan suuren joukon aktiivisia, tunnollisia ja toimeliaita ihmisiä, joilla voi olla tulevaisuudessa paljon annettavaa maansa puolustus- ja turvallisuusjärjestelmän rakentajina.
– Monilla vapaaehtoisilla on motivaatio, taistelussa koetellut kyvyt ja ammatillinen potentiaali nousta Ukrainan uudistettujen asevoimien ja kansalliskaartin parhaiden sotilaiden joukkoon, raportissa todetaan.
Raportti kehottaa presidentti Petro Poroshenkon Ukrainaa hyödyntämään vapaaehtoisliikkeen tuottamaa kokemusta järjestelmällisesti ja viivytyksettä myös siksi, että merkittävän inhimillisen potentiaalin sivuuttamisella voisi olla kielteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Tallinnassa toimivan ICDS:n raportti on luettavissa kokonaisuudessaan täältä.
Toimittaja: Heikki Hakala
