Barentsinmeressä makaavan neuvostoaikaisen ydinsukellusvene K-159:n hylky huolestuttaa asiantuntijoita.
1960-luvulla valmistettu K-159 upposi vuonna 2003, kun sitä oltiin hinaamassa purettavaksi.
Norjalaisen Bellona-ympäristöjärjestön mukaan K-159 vei mennessään merenpohjaan yli 800 kiloa rikastettua uraania, joka on vaarassa levitä ympäristöön.
Vene oli poistettu käytöstä jo vuonna 1989. Sen ydinpolttoainetta ei kuitenkaan koskaan käsitelty asianmukaisesti ja vene oli jätetty ruostumaan satamaan 14 vuodeksi. Uppoamisen syynä pidetään veneen kannatteluun käytettyjä 1940-luvulla valmistettuja ponttooneja, jotka olivat yhtä heikossa kunnossa kuin itse aluskin.
Vain yksi veneellä hinauksen aikana olleista kymmenestä miehestä selviytyi.
Moscow Timesin haastattelemien asiantuntijoiden mukaan suurin ydinkatastrofin uhka piilee neuvostoliittolaisessa K-27-sukellusveneessä.
Uudentyyppisten reaktorien testaamiseen tarkoitettu kokeellinen sukellusvene poistettiin käytöstä vuonna 1979 ja upotettiin Karanmerelle vain 33 metrin syvyyteen vuonna 1982.
Veneen nostamisesta ja reaktoriosaston purkamisesta on käyty runsaasti polemiikkia. Veneen kahta reaktoria on kuvattu aikapommiksi ja ne voivat joidenkin asiantuntijoiden mukaan aiheuttaa Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden kaltaisen tilanteen, jossa tulikuuma ydinpolttoaine pakenee reaktorista ja vapauttaa ympäristöön valtavat määrät säteilyä.
Norjan säteilyturvakeskuksen kansainvälisten asioiden johtajan Inga Amundsenin mukaan vaarallisten radioaktiivisten hylkyjen nostamisesta ei ole toistaiseksi tehty konkreettisia suunnitelmia.
Hänen mukaansa neuvostoaikaistenkin hylkyjen nostaminen voisi olla ensisijaisesti Venäjän vastuulla.
Sukellusveneiden nostaminen on kuitenkin varsin hankalaa ja kallista. Nostamisoperaatioon liittyy myös runsaasti vaaratekijöitä.
Esimerkiksi vuonna 2000 uponneen Kursk-sukellusveneen nostaminen vain noin 100 metrin syvyydestä maksoi noin 150 miljoonaa dollaria.
Neuvostoaikojen perintö
Norjalais-venäläisen raportin mukaan Pohjoiseen jäämereen kuuluvan Karanmeren pohjassa makasi vuonna 2012 kaikkiaan 17 000 säiliötä ydinjätettä, 19 käytöstä poistettua ydinkäyttöistä neuvostolaivaa ja 14 puretuista aluksista irrotettua ydinreaktoria.
Alukset ovat neuvostoaikaisten käytäntöjen perua. Käytöstä poistettuja tai uponneita ydinkäyttöisiä merialuksia ja ydinjätettä hylättiin aikanaan maailman meriin runsain mitoin.
”Useimmilla ydinvaltioilla oli samanlaiset tavat ennen 1970-luvun alkua – mukaan lukien Yhdysvaltojen laivastolla”, tutkija Eugene Miasnikov toteaa Moscow Timesille.
Neuvostoliitossa näin toimittiin kuitenkin pidempään kuin missään muualla. Radioaktiivisen jätteen mereen dumppaaminen lopetettiin siellä vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991.
”Maailmaa uhkaa arktinen vedenalainen Tsernobyl, joka etenee kuin hidastuksella”, Barents Observerin toimittaja ja Jäämeren ydinjätetilannetta tarkkailevan norjalaisjärjestön jäsen Thomas Nielsen luonnehtii.
Hänen mukaansa monissa tuhansista merenpohjassa makaavista radioaktiivista jätettä sisältävistä säiliö on jo havaittavissa merkkejä vuodoista.
”Radioaktiivisuudella arvioituna yksi ydinreaktoriosasto, joka sisältää käytetyn ydinpolttoaineen, voi vapauttaa enemmän säteilyä kuin kaikki tuhannet säiliöt”, Nielsen kuitenkin huomauttaa.
