Verkkouutiset

Riigikogun ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Marko Mihkelson Helsingissä 19. tammikuuta 2015. LEHTIKUVA / MARKKU ULANDER

”Ukrainan sota on kestänyt jo kauemmin kuin II maailmansota”

Ulkopolitiikan virolaiskonkari muistuttaa, että Ukrainan sota on kestänyt jo seitsemän vuotta.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Viron parlamentin eli riigikogun ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Marko Mihkelson muistuttaa ukrainalaisen verkkolehden Rubrynkan haastattelussa, ettei Ukrainan sota tai kriisi, kuten sitä joskus sievistellen kutsutaan, ole päättynyt mihinkään, vaikka Venäjä on ilmoittanutkin vetävänsä joukkoja Ukrainan vastaiselta rajaltaan.

– Se ei ole ohi. Monesti minun pitää muistuttaa länsimaalaisia, esimerkiksi kollegoitani tai Twitter-”debateissa”, että sotaa on käyty jo seitsemän vuotta. Se on kestänyt kauemmin kuin toinen maailmansota.

Mihkelson sanoo, ettei Venäjä kestä ajatusta onnellisen, itsenäisen ja demokraattisen Ukrainan olemassa olosta.

– Vuoden 2008 NATO-kokouksessa Bukarestissa [Venäjän presidentti Vladimir] Putin sanoi, ettei Ukrainaa kansakuntana ole olemassa. Se kertoo jo paljon, ja kyseessä ei ole ainoa kerta, kun Venäjän johto esittää tällaisen näkemyksen. Tästä syystä olen yhä varmempi, että on olemassa strategia ja tavoite yrittää tuhota Ukraina demokraattisena kansakuntana, avoimena yhteiskuntana ja vahvempana kansalaisyhteiskuntana. — Venäjän imperiumin palauttaminen on naulattu Venäjän ulkopolitiikan strategiaan, ja tämä tekee erittäin vaikeaksi kaikenlaisen järkevän puheen Venäjän kanssa sopimisesta.

Mihkelson huomauttaa, että Ukrainan sota on unohdettu sota. Sitä käydään ”kuin ensimmäisessä maailmansodassa” eli juoksuhaudoissa. Joka minuutti ukrainalaissotilaan tulee olla valmis puolustamaan maataan, joten ”tietysti Venäjä haluaa sotaa”, vaikka länsimaat eivät sitä haluaisikaan.

Mihkelson myös korostaa, ettei kyse ole vain Putinin ajasta, vaan heti pian Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen alkaneesta kehityskulusta.

– Kun olin toimittaja ja työskentelin Moskovassa 3,5 vuotta. Nuorena miehenä tavallaan järkytyin. Olin todella toivonut, että vuoden 1991 jälkeen Venäjä pääsisi yli ilkeästä autoritaarisesta imperiaalisesta menneisyydestään. Mutta sitten näin, mitä se teki omalle väestölleen – tšetšeeneille. [Tšetšenian] presidentti [Džohar] Dudajev halusi seurata meidän [Viron ja Ukrainan] tietämme, tulla itsenäiseksi, tai edes puoliautonomiseksi tasavallaksi. Mutta tämä unelma murskattiin. Tuhansia, ehkä jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä tapettiin. Ymmärsin tuolloin, ettei tämä imperiaalinen jälleensyntyminen ole ohi. Se vainoaa meitä aina. Muistan kuinka vierailin Ukrainassa 1994, ja haastattelin tuolloista ulkoministeriänne [Anatoli] Zlenkoa ja kirjoitin jutun yhteen päivälehteemme [Postimees], että meidän tulee olla varuillaan Krimin takia, varautua Venäjän toimiin Ukrainaa vastaan.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)