Kun Venäjä ryhmittää jälleen joukkojaan Ukrainan rajan läheisyyteen, presidentti Volodymyr Zelenskyi ja useat muut johtavat ukrainalaispoliitikot ovat toistaneet toiveen maan pikaisesta Nato-jäsenyydestä. Taustalla on Naton vuoden 2008 Bukarestin huippukokouksessa annettu julistus, jossa todetaan sekä Ukrainan että Georgian pääsevän aikanaan puolustusliiton jäseniksi.
Viron ulkopoliittisessa instituutissa työskentelevän brittiläisen turvallisuuspolitiikan tutkijan James Sherrin mielestä uudelleen virinnyt jäsenyyskeskustelu on saanut kohtuuttomia mittasuhteita.
– Ukrainan on aika liittyä Natoon sitten, kun jäsenyys vahvistaa sekä sen omaa että Naton turvallisuutta. Sellaisiksi olosuhteet voivat ajan kuluessa muodostua. Kun Naton 30 jäsenmaata eivät nyt kykene sopimaan edes puolustuksellisten aseiden toimittamisesta Ukrainalle, ei ole kuviteltavissa, että ne saavuttaisivat yksimielisyyttä myöskään jäsenyydestä, Sherr sanoo Carnegie Europe -ajatushautomolle antamassaan kommentissa.
Hän painottaa, että Naton peruskirjan 5. artiklan turvatakuu on sellaisenaan vain sanoja, mutta sotilaalliseen puolustautumiseen tarvitaan myös tahtoa ja kykyä.
Kun Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Molotov-Ribbentrop-sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan nojalla Puolan vuonna 1939, niin tapahtui siitä huolimatta, että maalla oli sekä Britannian antama puolustussitoumus että liittosuhde Ranskan kanssa, hän muistuttaa.
– Naton peruskirjassa ei kuitenkaan ole mitään, mikä estäisi Yhdysvaltoja ja samanmielisiä liittolaisia lähettämästä joukkoja, asettamasta amerikkalaisia rauhanturvaajia venäläisten vastapainoksi ja puolustamasta Ukrainaa – aivan kuten ei estänyt puolustamasta Kuwaitia vuonna 1990, hän toteaa.
Jos Naton 5. artiklan turvatakuut ulotettaisiin nyt koskemaan Ukrainaa, se edellyttäisi puolustusliiton entisen varapääsihteerin, suurlähettiläs Alexander Vershbow’n mukaan merkittävien taistelujoukkojen sijoittamista Ukrainaan ja valmiutta käydä sotaan sen puolesta.
– Nato ei kuitenkaan voi loputtomiin välttää kysymyksen käsittelemistä. Ukraina ei puolusta vain omaa vapauttaan, vaan myös Euroopan demokraattista itäistä sivustaa, yhdysvaltalainen Vershbow sanoo.
Osana vuoteen 2030 tähtäävää suunnitteluaan Nato tarvitsee hänen mielestään strategian siitä, miten Ukrainan pääsy puolustusliiton jäseneksi voidaan käytännössä toteuttaa.
