Keskimääräinen ukkoskausi on touko-syyskuussa ja vilkkaimmillaan ukkosta on kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun.
Ei ole kuitenkaan lainkaan tavatonta, että jo huhtikuussa havaitaan ukkosia, harvoin kuitenkaan ne alkukeväästä ovat vielä kovin voimakkaita.
Samoin loka-marraskuussa voi vielä esiintyä merkittävää ukkosta varsinkin merillä. Vaikka myös talvikuukausina ukkonen voi jyrähdellä, mutta tilastojen valossa varsinainen ukkoskausi käynnistyy toukokuussa.
Ukkoset vilkastuvat keskikesää lähestyttäessä, jonka jälkeen salama-aktiivisuus alkaa jälleen laantua kohti syksyä.
Runsaimmat ukkoset koetaan heinäkuussa, jolloin Suomen maankamaralle iskee keskimäärin reilut 60 000 salamaa eli lähes puolet koko vuoden noin 140 000 maasalamasta.
Syyskuun jälkeen ukkostaa enää melko satunnaisesti, joskin merkittäviä ukkosia voi esiintyä etenkin lämpimän meren yllä. Ukkosten esiintyminen on vahvasti riippuvainen yleisestä suursäätilasta, joten helteinen ja kostea kesä on ukkosten kannalta suotuisa.
Suomen sään suuri ajallinen ja paikallinen vaihtelu näkyy myös ukkosissa. Eri vuosina ukkosten, esiintymisalueet vaihtelevat paljon, samoin koko vuoden salamakertymä. Laihimpina vuosina havaitaan vain reilut 60 000 maasalamaa, kun taas huippuvuosina päästään yli 300 000.
– Keskimääräinen maasalamatiheys on Suomessa noin 0,4 salamaa neliökilometriä kohden vuodessa, joka on koko maapallon mittakaavassa tarkasteltuna melko vähän. Keskiarvo ei kuitenkaan anna todellista kuvaa rajuimpien yksittäisten ukkosten luonteesta, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Terhi Laurila.
