Valtiontalouden tarkastusviraston irtisanottu pääjohtaja Tytti Yli-Viikari on irtisanomiseensa johtavan prosessin aikana tullut tunnetuksi symbolien käytöstä. Kun hän on käynyt eduskunnassa kuultavana, hän on lähettänyt julkisuuteen hiljaisia kirjallisia viestejä.
Kun hän huhtikuussa meni eduskunnan kansliatoimikunnan kuultavaksi, hänellä oli mukanaa Plutarkhosin teos Mielen Tyyneydestä. Runsas viikko sitten hän meni toimikunnan kuultavaksi uudelleen, ja sisään astuessa hänellä oli mukanaan Anja Porion ja piispa Irja Askolan teos Mikä nainen. Hän myös siteerasi Askolan runoa pohtiessaan uransa jatkoa.
Kun Yli-Viikari tuli ulos kuulemisesta, hän piti sylissään sinistä kansiota, jonka kannessa oli suuri punainen A-kirjain.
Hän ei ole tarjonnut A-kirjaimelle selitystä, mutta yksi mahdollisuus on, että Yli-Viikari viittaa Nathaniel Hawthornen romaaniin Tulipunainen kirjain (The Scarlet Letter). Hawthornen romaani on ilmestynyt vuonna 1850, ja se sijoittuu Yhdysvaltojen itärannikon 1600-luvun puolivälin puritaaniyhteisöön. Puritaanit vaativat itselleen vapautta, mutta samalla he vainosivat toisinajattelijoita.
Romaanin päähenkilö Hester Prynne synnyttää lapsen tuntemattomalle isälle. Puritaaniyhteisö tuomitsee hänet seisomaan häpeälavalla kolme tuntia ja alistumaan julkiselle nöyryytykselle. Kun Prynne kulkee kohti lavaa, monet yhteisön naiset kadehtivat hänen kauneuttaan ja hiljaista tyyneyttään. Häntä vaaditaan paljastamaan, kuka on lapsen isä, mutta hän kieltäytyy.
Prynne tuomitaan kantamaan rinnassaan kirjainta ”A” lopun elämäänsä. Teoksessa kirjain viittaa hänen tekemäänsä syntiin ja aviorikokseen.
Tulipunaisen kirjain -romaanin teemoja ovat synti, syyllisyys ja legalismi eli yhteisön sääntöjen kirjamellinen noudattaminen.
Tarinasta voi halutessaan löytää yhtymäkohtia Yli-Viikarin tapaukseen.
Yli-Viikarihan on ensinnäkin puhunut julkisuuden paineesta. Hän katsoi toukokuussa, että virasta pidättäminen johtui siitä, että tiedotusvälineet ovat pitäneet tapausta esillä.
– Käsitykseni mukaan tosiasialliset syyt ja perusteet ovat julkisuudessa asian pitkään jatkunut käsittely, kansalaispalaute ja median synnyttämä julkisuuspaine, Yli-Viikari kirjoitti.
Julkisuuden paineen voi rinnastaa romaanihenkilö Hester Prynnen kokemaan julkiseen nöyryytykseen. Ja kuten Prynne kieltäytyi paljastamasta lapsensa isää, kieltäytyi myös Yli-Viikari paljastamasta, miten hän on käyttänyt Finnair Plus -pisteensä. Yli-Viikari katsoo, että pisteet ovat yksityisasia.
Kolmanneksi voi myös legalismin teemasta löytää yhteistä pintaa. Puritaanit rakensivat tiukan hallintomallin ja vaativat yhteisöä noudattamaan sääntöjä tiukasti. Yli-Viikari puolestaan on todennut, ettei hän ole tehnyt ”juridisesti” mitään väärää; hän siis katsoo, että on noudattanut tarkasti yhteisön sääntöjä mutta joutunut silti sen tuomitsemaksi.
