Tuki on useimmiten työn tauotusta, etätöitä ja lyhennettyä työaikaa, hieman harvemmin työtä helpottavien välineiden käyttöä tai työn organisoimista uudelleen. Sen sijaan työssä jaksamiseen liittyviä yleisiä työkyvyn tukitoimia on tehty yhdeksällä kymmenestä työpaikasta.
Psyykkistä kuormitusta on kartoitettu ja kuormitustekijöitä on vähennetty tai poistettu noin kahdella työpaikalla kolmesta.
Sosiaalinen tuki on työssäkäyvien mielenterveyskuntoutujien työssä jaksamiselle tärkeää. Paras tuki tulee heidän mukaansa perheeltä, ystäviltä ja muilta läheisiltä, työkavereilta, kuntoutuksesta (lääkkeet, terapia) ja vertaisilta.
Mielenterveysammattilaiset painottavat tuen lähteinä kuntoutusta, esimiehen antamaa tukea, työn mukauttamista sekä perheen ja läheisten antamaa tukea.
Päävastuu mielenterveyttä tukevista toimista työpaikoilla on enemmistön mukaan esimiehellä ja työterveyshuollolla. Lisäksi työntekijän itsensä on tärkeää osallistua toimenpiteiden suunnitteluun.
Sekä kuntoutujat että työnantajat toivovat kuitenkin mukaan laajaa asiantuntijajoukkoa: työvalmentajia tai -koordinaattoreita, kuntoutuksen järjestäjiä, mielenterveyspalveluja ja työnantajat myös henkilöstöhallintoa ja työsuojeluhenkilöstöä. Kuntoutujista olisi tärkeää saada mukaan myös muut työntekijät.
Noin puolella työpaikoista ei ole toteutettu psyykkistä työkykyä tukevia toimenpiteitä. Työnantajien mukaan tämä johtuu siitä, ettei tukitoimille ole tarvetta, sillä työyhteisössä ei ole kuntoutujia.
Mielenterveysalan ammattilaiset puolestaan arvioivat, että työn muokkausta ei nähdä työpaikoilla hyödyllisenä tai toteutuksesta ei ole riittävästi tietoa.
Toisaalta vastaajat myös kertoivat, ettei työpaikalla välttämättä haluta kertoa mielenterveysongelmista, jolloin ongelmat eivät tule työnantajan tietoon. Työpaikoilla tarvitaankin rohkaisua puheeksi ottamiseen ja lisää osaamista mielenterveysongelmia kohdanneiden työntekijöiden tukemiseen.
Viidennes väestöstä pelkää mielenterveyskuntoutujia
Mielenterveysbarometrin mukaan mielenterveysongelmiin iskostunut negatiivinen leima on edelleen vahva. Väestöstä lähes viidennes pelkää mielenterveyskuntoutujia. Vastaajista 19 prosenttia ei haluaisi kuntoutujia naapurikseen ja 18 prosentin mielestä heitä on epämukavaa ja pelottavaa kohdata.
Kuntoutujista 39 prosenttia oli sitä mieltä, että psyykkisen sairauden vuoksi joutuu leimatuksi. Mielenterveysammattilaisista tätä mieltä oli peräti 69 prosenttia.
Leima näkyy myös työelämässä. Tieto työntekijän tai esimiehen mielenterveysongelmista voi johtaa työpaikan, aseman tai arvostuksen menetykseen. Tätä pelkäsi vähintään jossain määrin enemmistö kaikista muista vastaajista paitsi työnantajista. Heistä samaa mieltä oli noin puolet.
Erittäin suuri enemmistö uskoo, että lääkkeiden, psykoterapian ja muun tuen avulla mielenterveysongelmia kohdannut voi elää normaalia elämää. Samoin valtaosan mielestä mielenterveyden järkkymisestä ei tarvitse syyttää itseään.
