Koronakriisi on hyvin akuutissa vaiheessa. Tulipaloa sammutetaan parasta aikaa.
Yksi koronaviruksen epämiellyttävä seuraus on taloudellisen toiminnan pysähtyminen. Kauppakamarien tuoreen kyselyn mukaan kolmannes jäsenyrityksistä kokee konkurssiriskin kohonneen. Liki neljännes yrityksistä ovat kutsuneet yt-neuvottelut tai antaneet lomautusvaroituksen. Yli puolet yrityksistä lomauttaa tai irtisanoo henkilöstöä seuraavan kahden kuukauden aikana.
Lomautusaalto on jo päällämme ja tulee pahenemaan lähitulevaisuudessa. Kohta joudumme sukeltamaan syvemmin siihen keskusteluun, että kuinka turvaamme ihmisten toimeentuloa paremmin konkurssien ja työttömyyden takia.
On epämiellyttävää huomata, että suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä jakaa ihmiset kahteen kastiin: niihin, jotka ovat oikeutettuja ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ja muihin.
Lomautuksen tai työttömyyden osuessa kohdalle, toinen kasti saa työttömyyskorvausta karkeasti ottaen puolet vähemmän kuin toinen. Molemmat ovat maksaneet työttömyysvakuutusmaksuja, joiden avulla ansioturva pääosin rahoitetaan. Työttömyyskassojen jäsenmaksuilla rahoitetaan vain noin 5,5 prosenttia kustannuksista.
Miltä sinusta tuntuisi, jos sinä saisit 724 euroa, mutta täsmälleen samapalkkainen kassaan kuuluva kaverisi saisi puolet enemmän? Muistetaan, että molemmat olette palkansaajina maksaneet täsmälleen yhtä paljon työttömyysvakuutusmaksuja, joilla ansiosidonnainen pääasiassa rahoitetaan.
Ne palkansaajat, jotka eivät työttömyyskassaan kuulu, subventoivat tosiasiallisesti ansiosidonnaista työttömyysturvaa.
Voikin kysyä, että mikä neuvoksi juuri nyt? Vastaus: tämä hetki olisi erinomainen aika siirtyä yleiseen, universaaliin ansioturvaan, joka kohtelisi kaikkia työttömiä yhdenvertaisesti. Normaaliaikoina jo pelkkä yhdenvertaisuus perustelee uudistusta.
Mutta sen lisäksi suhdannepoliittisesti nyt olisi hyvä aika kohdentaa toimenpiteitä peruspäivärahan varassa oleville, näin tukien tämän sosiaalipoliittisesti haastavan ryhmän toimeentuloa ja siten koko kansantalouden ostovoimaa.
Kysyntää tukevien toimenpiteiden aika ei kenties ole ihan vielä, mutta hyvin pian sekin aika koittaa. Ja kansalaisten yhdenvertaisuuteen pyrkiminenhän ei ikinä ole mennyt pois muodista. Joten päätän kirjoitukseni näihin sanoihin: yleinen ja yhdenvertainen ansioturva on taas ajankohtainen.
